REIKIFOORUMI

Olen lukenut viimeksi psykologian saralta Kimmo Takasen kirjaa "Tunne lukkosi".
Totesin, että jotkut lukoistani olen saanut avattua.
Ihmissuhteissa äiti on edelleen kipeä kohta.
Itsekin kolmen lapsen ja jo muutaman lapsenlapsen äitinä ja isoäitinä ymmärrän nykyisin ihan hyvin,
että kaikki ei mene niin kuin haluaa.
Kaikki ei mene niin kuin äiti haluaa eikä niin kuin lapsi sen katsoisi parhaakseen. Joskus voi olla kysymys siitäkin,
että se kaltoinkohdelluksi itsensä tunteva lapsi on ymmärtänyt äitiään tai tilannetta väärin ja kantaa kaunaa pitkälle
aikuisikään. Eikä äitikään ole ymmärtänyt... huh!
Kirjassa käytetään yhtenä menetelmänä kirjeen kirjoittamista. Kirjettä ei sitten postiteta kohteelle vaan sen voi tuhota haluamallaan tavalla. Olen joskus kirjoittanut tällaisia lähetämättömiä kirjeitä, mutta en koskaan äidille.
Katsotaanpa millainen viikonloppu tulee kun yritän sanoa mitä jäin kaipaamaan ja mitä nyt aikuisena vaikka ymmärränkin, en vieläkään osaa kaikilta osin antaa anteeksi.

Kirjaa suosittelen

Lämmöllä: Maikku

Kirjoitin kirjeen äidilleni, jäsennellen ja pohtien enkä vain tunnepuuskassa. Aikaa meni.
Puhuttiin puhelimessakin mutta vain meidän arkiasioista.
Tätä suhdetta äitiini olen vääntänyt täälläkin varmaan vuosia.
Viestittelin taannoin tuttavalleni, että miten tuntuu kuin olisin tullut lempeämmäksi suhteessa äitiini.
Lempeyden lisääntyminen vaikuttaa pysyvältä.
Aikakin tehnee tehtäväänsä.
Mutta todella, ne kielteiset asiat, mistä hänelle nipotan, ne ovat vaan pieni osa kokonaisuutta.
Ehkä pitäisi kasvaa vielä aikuisemmaksi?

sunnuntaiterveisin

Maikku

Kuulostaa hyvältä. Itsekin painin äiti suhteen kanssa.

Ihanneperheitä ja -ihmissuhteita ei taida olla kuin elokuvissa . Normielämässä etenemme kriisistä toiseen.

Perheitä ja sukuja on monenlaisia. On niitä klaaneja, joissa ollaan oikeasti läheisiä ja serkutkin tuntuu sisaruksilta. Ja toinen ääripää on suvut, joissa on pakko olla tekemisissä vaikkei oikeasti haluaisikaan ja arvostellaan toisia muitten kanssa.

On myös ihmisiä, jotka lakkaavat pitämästä yhteyttä sukulaisiinsa.

Tämä äitisuhde voi myös olla todella kipeä. Kummin pitäisi tehdä, yrittää tulla toimeen äidin kanssa vai katkaista hiertävä suhde kokonaan? No, tämä on tietysti kovin kärjistettyä, eihän maailma todellakaan ole mustavalkoinen, onneksi.

Äiti on jotenkin myyttinen hahmo. Mutta koska olen itsekin äiti, joten tiedän mammojen olevan tavallisia, raadollisia ihmisiä niin kuin kaikki muutkin, myös lapset .

Joulun aikaan oli lehdissä paljon kirjoituksia joulun vietosta ja yksinäisyydestä. Vanhusten yksinäisyydestä myös. Paljon oli pahoittelua ja kehotuksia viettää joulua yhdessä vanhempien kanssa. Mutta joukossa oli myös hyvin valaiseva vastaus. Kirjoittajan äiti oli tehnyt käytöksellään perheen jouluista todellista kärsimystä. Kirjoittaja ei missään nimessä halunnut lapsilleen samanlaista kokemusta. Kirjoituksessa todettiin myös, että äiti ei varmaan ymmärrä, miksi on jouluna yksin.