REIKIFOORUMI

"Ja rukoilkaa Maaäitiänne näin:
Maaäitimme joka olet maan päällä,
pyhitetty olkoon Sinun nimesi.
Tulkoon Sinun valtakuntasi,
ja toteutukoon Sinun tahtosi meissä niin kuin Sinussa.
Niin kuin joka päivä lähetät enkelisi, lähetä heidät myös meidän luoksemme.
Anna meille anteeksi meidän syntimme niin kuin mekin sovitamme syntimme Sinua vastaan.
Äläkä johdata meitä sairauteen vaan vapauta meidät kaikesta pahasta.
Sillä Sinun on maa, ruumis ja terveys.
Aamen."

Sain kuulla, että ilmeisesti aikanaan tämä Maaäidin rukous on liittynyt yhteen Isä meidän rukouksen kanssa. Se kuului lausua Isä meidän rukouksen jälkeen. Ja ilmeisesti se on aikojen kuluessa pudotettu pois käytöstä, varmaan jossakin kirkolliskokouksessa. Kuulin asiasta Masteriltani. Tuntuu aika ihanalta, kun liittää rukoukset yhteen <3

Uskonto ja rukoukset. Tälläiset asiat tuntuivat minusta turhilta ja suorastaan ahdistavilta vielä jokunen vuosi sitten. Mutta näin reikipolkua taivaltaessani myös käsitys näistä asioista on paljon avartunut, monen muun asian suhteen kanssa on käynyt samoin

Niin kristinusko kuin myös muut isot uskonsuunnat sisältävät pohjinmiltaan puhtaita, ihania Valon oppeja, mutta kaikissa kulttureissa oppeja on todella paljon miksattu aikaan ja myös vallanpitäjiin sopiviksi.

Itselleni valoisampi suhtautuminen asioihin on tullut melkeinpä itsestään selväksi. Tuntuu, että elän tavallista arkea. Toimin ja ajattelen "tavallisesti". Arkielämääni on tullut ihana rauha ja tyytyväisyys. Ja tämä johtuu siitä, että ajattelen laajemmin.

Aina tätä ei huomaa varsinkaan itse, mutta tänään tuli taas ahaa-elämys. Miellyttävä sellainen

Syötiin isommalla porukalla ulkona. Itse olin aika hiljaa, kuuntelin ja keskityin hyvään ruokaan. Pöydän ympärillä keskustelu polveili. Yhtäkkiä puhuttiin Jumalan olemassa olosta. Aiemmin olisin kyllä avannut suunni ja ruvennut esittelemään omia ajatuksiani, mutta nyt vaan kuuntelin ja katsoin viisaammaksi vaieta. Tuli puheeksi nuoren äidin kuoleminen syöpään ja tämän perusteella keskustelijat yksimielisesti olivat sitä mieltä, ettei Jumalaa ole, koska näin julmasti naiselle kävi. He käsittivät Jumalan olennoksi, joka päättää tuosta noin vaan ottaa jonkun pois maan päältä ja jotakuta toista ei, esim. vaikka alkoholistia (joka kuulema paremmin joutaisi pois).

Nyt tässä olen miettinyt, mistä keskustelijoille on syntynyt tälläinen Jumala-käsitys. En yhtään ihmettele, etteivät he halua uskoa tälläiseen Jumalaan

Omat tunteet olivat myös aika mielenkiintoisia. Monenlaisia tunteita vilahti mielessäni. Mutta lopuksi tuli sääli. Kylläpä nämä ihmiset elävät synkässä maailmassa. Mitä mieltä elämällä tuntuu olevan, jos ei usko jälleensyntymiseen ja kaiken olevan reilua pitkässä juoksussa? Mitä väliä on moraalilla yms. sellaisilla asioilla, jos uskoo elämän olevan ainutkertainen ja loppuvan kokonaan kuolemaan? Jos kaikki olisi vaan tässä yhdessä elämässä, ilman mitään vastuuta tekemisistään, täällähän voisi mellastaa miten vaan kunnes keikahtaa pois?!

Pohdin kovasti, mikä antaa näin synkästi ajatteleville ihmisille elämäntarkoituksen. No, eräs keskustelijoista tuntui kyllä pönkittävän omaa hyvää oloaan arvotelemalla muita ja tietämällä uskomattoman paljon asioita esim. naapureittensa elämästä Kai sitä vaan täytyy selviytyä, meistä jokaisen, tavalla tai toisella.

Luulenpa, että monelta puuttuu käsitys siitä, että ihminen voi ja oikeastaan ihmisen tulisikin vaikuttaa elämänsä kulkuun.
Se edellyttää tietysti jonkinlaista vastuun ymmärtämistä ja sen toteuttamista.
Eli kuten logoterapeutit sanovat: to make best of it. Vaikeastakin elämästä voi tehdä usein edes hiukan vähemmän vaikeaa päättämällä löytää siitä hyvät puolet ja vahvistamalla niitä.
Sen tietämyksen kasvaessa voi saman tien vähitellen vaikuttaa myös kokonaisuuteen.
Mutta kenties on kyse siitä, että on helppo syyttää toisia asioitten ollessa hassusti, olkoonpa se syytösten kohde sitten Jumala tai naapuri.
Kokonaisuuden ajatteleminen suureen mittakaavaan, jossa yhden ihmisen elämä on sanoisinko kärpäsenlian kokoinen ripaus, on kieltämättä vaikeaa.
Tätä suurta mittakaavaa taisi ajatella myös silloinen piispa Eero Huovinen pohtiessaan tsunamin tarkoitusta.

Luulisin, että keskiverto ihmisille tekisi hyvää hiljentyminen ja asioitten ajatteleminen yleensä. Mutta tieto lisää tuskaa...

kaikkea hyvää kaikelle ja kaikille sekä kaikkiin mittakaavoihin.

Ajatus Jumalasta ei ole Jumala itse.
Pää nyt ajattelee mansikkakiisseliäkin käskemäti.
Ajatukset ovat ainutlaatuisia, tulevat, eivätkä ikinä
enää palaa. Ei SAMA ajatus.

Kaikki on aina uutta.

Tietoa ei voi lisätä eikä ottaa pois.