REIKIFOORUMI

Toisaalla täällä foorumilla on keskustelu allergioista ja herkkyydestä. Siitä muistin lehtileikkeen, jonka talletin kesällä paikallisesta sanomalehdestä. Otsikko on "Jopa joka viides ihminen on erityisen herkkä"

Tiivistettynä jutussa kerrotaan, että Suomessa on herätty tunnistamaan erityisherkkiä ihmisiä. Ja heille ollaan perustamassa yhdistystä.

Erityisherkkä-käsitteen on tehnyt kuuluisaksi amerikkalainen tohtori Elaine Aron, jonka kirjaa ollaan parhaillaan kääntämässä suomeksi.

Suomalainen psykologi Maija Karakorpi sanoo, että erityisen herkkä ihminen kulkee läpi elämänsä ikään kuin kaikki kanavat poikkeuksellisen avoinna. "Havainnot ovat tavanomaista yksityiskohtaisempia ja kokemukset tavanomaista syvempiä, ja pienetkään muutokset ympäristössä tai omassa olossa eivät hevin jää huomaamatta".

Netissä on myös englanninkielinen testi osoitteessa www.hsperson.com/pages/test.htm
Siellä on testi myös herkkien lasten vanhemmille.

No, enpä ole itse testiä tehnyt. tunnen kuuluvani joukkoon muutenkin Oli vaan suuri helpotus huomata, että oikeasti on noin paljon muitakin samanlaisia. Ja sitten on lisäksi paljon niitä, jotka eivät oikeasti aisti ilmapiirin muutoksia yms. asioita, jotka ovat minulle itsestään selviä juttuja. Ja nämä jutut hassusti välillä helpottavat elämää ja välillä vaikeuttavat

Kehon herkkyys on suhteessa mielenliikkeisiin. Monenmoista allergiaa ja mystistä oiretta on välillä ollut. Ja jatkuva nuha, jonka Chevy toisaalla mainitsi.

Mutta kiva tietää, ettei olekaan outo

Kiitos tästä, Rose!
Kiinnostava juttu.

Onko täällä muuten yhtään sähköallergikkoa?
Jos on, voisiko joku kertoa, miten oireet alkavat, vai ovatko asiat olleet samalla kantilla lapsuudesta alkaen?

Olen viimeksi kuluneen vuoden aikana miettinyt uutta ongelmaa: kun istun tietokoneen äärellä, alan yhtäkkiä hiota tolkuttomasti.
Samoin, jos joudun oleskelemaan tiloissa, joissa on paljon sähkölaitteita, hiki valuu pitkin naamaa ja selkää. Esim. kirjastossa käynti on vaikea, pitää koko ajan kuivata naamaa ja laittautua pian ulos. Kirjastossamme on samassa, matalassa ja isossa tilassa lasiseinän takana palautusautomaatti, kolme henkilökunnan työpistettä, kaksi lainausautomaattia, kymmenkunta asiakaskonetta, kopiokone, printtereitä - ja loisteputket paahtavat päälle. Takaseinän vierellä on vielä hissi. Huh. Samat oireet iskevät vaikkapa tiloissa, missä on lippuautomaatteja tms.
Toki mainitut laitteet tuottavat lämpöäkin, mutta...


Onneksi en ole missään julkkisammatissa, jonka vuoksi joutuisin oleskelemaan vahvojen valojen alla...

En ole huomannut sähköallergian oireita, onneksi sillä olen töissä monenlaisten sähkövempainten ja hälyporttien lähellä. Niin päin on kyllä käynyt, että koneet reagoivat minuun hassusti. Sitä tapahtui reikipolun alussa useampaan kertaan. nyt onneksi tilanne on rauhoittunut.

Olen itsekseni pohtinut tätä herkkyysjuttua. Ja omalta kohdalta olen tullut siihen tulokseen, että iän myötä tämä on ehdottomasti kääntynyt voitoksi. Lapsena ja nuorena näin maailman niin erilaisena kuin muut, ympärillä oli paljon normaaleja kansalaisia ja oma erilaisuus tuntui pahalta. Tunsin todella olevani huonompi kuin muut. Ja yritin kovasti käyttyäytyä "normaalisti", niinpä myös tukahdutin intuition viestit pitkäksi aikaa.

Aikuisena sitten maailma avartui ja huomasin, että pärjätäkseen on oltava uskollinen itselleen. Ja aloin taas kuunnella intuitiotani. Se taas johti siihen, että tein elämässäni epäsovinnaisia ratkaisuja. Ja elämä alkoi sen myötä sujua. Nykyisin, kun huomaan ettei joku asia/henkilö tee minulle hyvää, järjestän asiat kuntoon. Esim. jos vaikkapa huomaan, että kanssakäyminen anopin kanssa saa minut aina tolaltani moneksi päiväksi. Huomaan pahan oloni ja tajuan, mista se johtuu. Minun logiikan mukaan on järkevää lopettaa vierailut anopin luo ja pitää muutenkin kanssakäyminen mahdollisimman vähäisenä ja asiallisena. Normaali kansalainen ei ehkä edes reagoi anopin edesottamuksiin näin kovasti tai vaikka kokisikin yhdessä olon kiusalliseksi, ei voisi ajatellakaan etäisyyden ottamista. Koska "anopin kanssa kuuluu olla tekemisessä, kun on naimisissa".

Tälläiset hienosäädöt elämässä täytyy tehdä vähin äänin, koska enemmistö ihmisistä on kuitenkin normaaleja on kuitenkin vapauttavaa, kun välillä kohtaa ihmisiä, joitten kanssa voi keskustella avoimesti asioista. Sillä herkkä ihminen voi ymmärtää normaali-ihmisen ajatuksia, mutta tavalliselle ihmiselle voi olla tosi vaikeaa ymmärtää herkkyyttä järkevästi.

Käsite erityisenherkkä on minusta hyvä juttu. Aiemmin on ollut näitä indigo-juttuja sun muuta, jotka tuntuvat paljon vieraammilta. Erityisenherkkä sanan voi ymmärtää maalaisjärjellä

Ja asiakaspalvelussa pitkistä tuntosarvista on ehdottomasti hyötyä Nyt pysyn omissa energioissani ja tilanne on hallinnassa valmiiksi siltä osin. Niinpä esim. kun se äkäinenkin asiakas aina välillä tulee, olen suojassa negatiivisen energian tartunnalta ja voin lähteä purkamaan tilannetta rauhallisesti.

Minä olen tosi herkkä monella tapaa. Näen paljon, tunnen paljon, kuulen herkästi, reagoin myrkkyihin, olen allerginen jne. Mutta entä jos me yliherkät emme olekaan yliherkkiä vaan normaaleja? Entä jos ihmisen kuuluukin saada kehoonsa paljon viestejä ympäristöstään? En ihmettele kauheasti, että miksi olen tällainen. Ihmettelen kuitenkin usein, että miksi toiset eivät reagoi havaitsemiini asioihin. Esimerkiksi hajusteyliherkkyys ei mielestäni ole yliherkkyyttä, vaan myrkyllisen aineen havaitsemista.

Sain joululahjaksi Elaine N. Aronin kirjan aiheesta. KKK <3

Arvelin aiemmin, josko kirjassa on minulle mitään uutta, koska olen aika hyvin sinut itseni kanssa. Mutta kyllä vaan on, uusia näkökulmia.

"Mitä tämä kirja tarjoaa erityisherkälle

... Ensimmäisessä kolmessa luvussa kerrotaan perustiedot erityisherkkyydestä ja siitä, miten suhtautua tilanteeseen, jossa hermosto saa liikaa ärsykkeitä tai joutuu ylivirittyneeseen tilaan."

En ole vielä päässyt kovin pitkälle, mutta olen innoissani, tuntuu hyvältä lukea.

Ylivirittynyttä tilaa en ole aiemmin tiedostanut, mutta aikuisempana olen pyrkinyt vaistoinvaraisesti itseäni siltä suojaamaan. Kun sietokyky alkaa olla äärimmillään, hyvin pieni lisä-ärsytys voi suistaa minut juuri tuommoiseen tilaan. Esimerkiksi rankan päivän päätteeksi ei kannata katsoa vauhdikasta elokuvaa, siinä menee kunnon yöuni. Tälläisiä pieniä asioita. Ja se myös valkeni, että väsyn paljon helpommin sosiaaliseen kanssakäymiseen juuri herkkyyden takia. Jollekin toiselle piipahdus ystävän luona iltakahveella tai pyörähdys baarissa voi olla rentoutusta kiireisen päivän jälkeen. minä tarvitsen rauhoittumista omissa oloissani.

Keho ja mieli lähettävät tosi paljon viestejä, mikä on hyvä. Onhan se tosiaan aika kummaa, etteivät kaikki niitä tiedosta, kuten Maya edellä ihmettelee. Kirjassa selitetään myös siitä, miten tärkeää yhteisön kannalta on se, että väestössä on erityisherkkiä sekä "tavallisia" jäseniä. Pelkästään erityisherkkien yhteisö toimisi varmaan aivan eri tavalla, vaikea edes kuvitella miten. Molemmat ihmistyypit täydentävät toisiaan ja kirjailija haluaa painottaa juuri sitä. Erityisherkät tuntevat itsensä helposti huonommiksi kuin muut, mikä johtuu usein kohtelusta jo lapsesta saakka.

Lapsuudesta nousi esiin muisto. Äidin kanssa jouduin monesti törmäyskurssille Tapahtumaa en muista oikein tarkasti, mutta äidin kommentin sitäkin paremmin. "Kyllä se on herkkää", mutisi äiti itsekseen. Eli oli mamma aikaansa edellä, kun jo 70-luvulla teki tämmöisen havainnon

Hei,

Mielenkiinnosta kysyn, etta tuleeko tama herkkyys esille kaikkien ihmisten kanssa samanlailla vai enemman kun olette tekemisissa laheisten ihmisten kanssa?

Kyllä herkkyys on koko ajan olemassa, mutta vasta kirjaa lukiessani oivalsin, miten asia käytännössä sujuu. Eli kun on tasapainoisassa tilassa ja on energiaa tarkkailla ympäristöä, silloin on tosi herkkä vaistoamaan ympäristön singaaleja. Mutta kun on ylivireystilassa, on väsynyt ja ärsykkeitä on liikaa, ei jaksa havannoida ympäristöään ja on melkolailla omissa maailmoissaan, ei huomaa niitäkään asioita, joita normi-ihminen huomaa. Autismista on nyt tullut tutkimustietoa, jossa pohditaan aisiaa aivan uudesta näkökulmasta. Eli autistinen henkilö voikin olla niin äärettömän herkkä, ettei kykene ottamaan vastaan meille normaalielämän ärsykkeitä vaan vetäytyy aivan kuoreensa vain selviytyäkseen tästä maailmasta. Väsyneenä voin ymmärtää tämän teorian tosi hyvin.

Oman äitini suhteen olen ollut aina tosi herkkä. Esim. äänensävy paljastaa minulle paljon enemmän kuin käytetyt sanat. Kyllä luen aika sujuvasti tuntemattoman ihmisen äänensävyjä, ilmeitä, eleitä, energiaa, mutta kyllä varmaan tutun ihmisen kohdalla paljon tarkemmin.

Heippa,

Itse 'opiskelen sydanta (=puhdistan + avaan)' ja itseasiassa siina kehittyy erilaisten asioiden, energioiden jne. tunteminen. Jos esim. vierelleni tulee vihainen ihminen tunnen energian tosi helposti ja siten pystyn myos reagoimaan 'oikealla' tavalla henkiloon….esim. rauhoittavalla tavalla.

Jain miettimaan, etta onkohan autistisella ihmisella sydamessa herkkyys…mahdollisesti 'ei positiivisessa mielessa' jos han ei pysty vastaanottamaan elaman normaaleja 'signaaleja' …positiivisia tai negatiivisia. Yleisesti ottaen, jos ihmisen spirituaalinen sydan on vahva ja puhdas se myos suojelee ihmista negatiivisilta energioilta ja han pystyy siten kasittelemaan ymaparilla olevia asioita helpommin.

Laheisen ihmisen 'tehtava' on 'triggeroida' laheisessa ihmisessa henkilon heikot puolet (perustuu menneisyyteen …ei vain tassa elamassa) ja siksi nama tunnetilat varmasti voimistuvat laheisen ihmisen kanssa…

Tassa taas hieman omia hassuja ajatuksiani asiasta ….