Heh,
hyvin mietitty, Rose.
Luin äskettäin jostain, että muuan ulkomainen tietoliikennealalla toimiva johtohenkilö oli tehnyt itsemurhan. Sain sen käsityksen, että ainakin osasyynä oli se, että hän ei jaksanut olla aina tavoitettavissa.
Minulla on vielä lankapuhelin eikä aikomustakaan luopua siitä. Samoin on siskoilla (3 kpl). Meillä on kaikilla känny, jolla hoidetaan asioita juuri yllättävissä tilanteissa ja kun ei lankapuhelimella voi asiaa järjestää. Saan aina välillä pyyhkeitä ystäviltä ja kylänmiehiltä, kun en heidän mielestään vastaa kännyyn riittävän nopeasti. Se saattaa olla minulla jossain kassin pohjalla pari päivääkin, enkä aina kuule sen soivan tai piipittelevän tekstarin tuloa.
On tehtäviä, joissa ihmisiä on saatava nopeasti kiinni kuten poliisit, palokunta jne. Mutta ainakin ennen vanhaan heillä oli päivystys, ja ne, jotka eivät olleet työvuorossa, saivat levätä, ellei ollut jotain vallan katastrofia meneillään. Kaikella kunnioituksella, silläkin ilmiöllä, että tuntee välttämättömäksi olla koko ajan jonkun sähkövehkeen päässä kiinni, on nimi. Se nimi ei kuitenkaan ole välttämättömyys.
Minusta on aika pelottava esimerkki perhe-elämästä se, josta luin viime vuonna. Oli perhe, jolla oli kaksi teini-ikäistä lasta. Nämä lähettivät aamuisin toisilleen facebookissa ilmoituksen siitä, että olivat heränneet, mutta eivät osallistuneet perheen aamukahvitilaisuuteen. Mitä on sitten perhe-elämä? Tai ystävien kanssa seurustelu? Sitäkö, että kun juuri pääset jonkun kanssa keskustelun alkuun, niin sillä känny soi tai tulee tekstari, ja sitten pitää vastata. Kun on vastattu, onkin alkuperäinen keskustelunaihe ja -vire jo unohtuneet. Kohteliaat käytöstavat ovat monelta hukassa: miksi tulla tapaamaan toista, jos aika käytetäänkin sitten somessa roikkumiseen tai uusien viestien tekstaamiseen.
Ihmisen elinikä on niin pitkä, että ihmisen muuttaminen koneeksi ei onnistu ihan noin vain lähimpien vuosikymmenien aikana. MItä tapahtuu sitten, kun jonain päivänä virrat on poikki, akkuja ei saa ladatuksi kuin aurinkokennolla eikä silläkään, kun kasvihuoneilmaston vuoksi päivät ovat pilvisiä; padit ja podit on tipahtaneet uima-altaaseen tai vessanpyttyyn? Ryhtyvätkö teknisriippuvaiset ihmiset hyppimään pitkin seiniä? Vieroitusryhmiä on jo olemassa.
Päivittäin voi lukea uutisista erilaisista kiusaamistavoista, joita ihmiset harrastavat some-ympäristöissä. Onhan kiusaamista ollut niin kauan kuin ihmisyhteisöjäkin, mutta tavat vain muuttuvat yhä nöyryyttävämmiksi ja yhä vaikeammaksi taistella sitä vastaan. Se, minkä nettiin pukkaat, ei sieltä katoa. Jos yrität poistaa sen, niin joku on kumminkin ennättänyt kopioida tai linkata sen jonnekin...
Uusi riesa tableteista ja älypuhelimista: jos sellaista käyttävä ihminen istuu edessäni tai viistosti vieressäni bussissa tai junassa, näytöstä tulee häiritseviä heijastuksia, joilta ei voi välttyä juurikaan muuten kuin sulkemalla omat silmät. No, minulla riittää aina miettimistä, ja yleisessä kulkuvälineessä istuessa voi hyvin vaikka lähetellä kaukohoitoja toisille.
Useilla teknisillä laitteilla ja niiden sovelluksilla on toki hyvätkin puolensa. Kuitenkin niihin pätee sama kuin vanhaan sananlaskuun: tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Teknisistä ratkaisuista riippuvainen yhteiskunta on erittäin haavoittuva.
Kaikkea hyvää kaikelle ja kaikille,
Lähetetty: 29 Elo 2013, 17:58
kaikki mika tuntuu tarpeettomalta tai pakolliselta on meidan oma 'pidattavaisyys' tai meidan oma tekeminen.....tama maailma/kolmas ulottovuus on paras oppimispaikka meille, jossa voimme opetella, miksi oikeasti olemme taalla, millaisia olemme ja mita meidan itseasiassa pitaisi tehda, etta jonakin paivana paasisimme palaamaan, mista olemme aikoinaan lahteneet:)
