Henkisen kehityksen vaikutus

[SadMax]

Mites tämä värähtelytason nousu/energioiden "käyttöönsaanti"/reikimaailma on vaikuttanut ajatuksiinne ja käyttäytymiseen kun joku asia on vinksallaan? Jos joku asia alkoi vihastuttamaan aikoinaan, miten sen nykyään pystytte käsittelemään? Näättekö tuollasenkin asian aivan erilaisesta näkökulmasta eikä asia otakkaan pattiin? Ette otakkaan asioita enää niinkään henkilökohtaisesti vaan näätte asian enemmän oppina jatkoa ajatellen tms, ettekä jää asiaa murehtimaan sen pidemmäksi aikaa?

[Darija]

Kyllä kyllä, juuri näin

Tietynlaiset asiat, jotka ennen vaivasivat ja häiritsivät kovin elämää, haihtuvat taka-alalle! Ne kyllä muistaa, muttei vaivaudu enää niitä ajattelemaan. Mulla tämä on ollut SUURI, SUURI helpotus: Välillä tuntui jo, että tässähän menee mielenterveys...
Samoin tyttömäiset hupsut pelot ovat kadonneet, esim mulla aivan älytön ampiaiskammo . Nyt houkuttelen niitä kasvihuoneeseeni kukkakimpuin Nehän ovat niin tarkeitä ystäviä.

Samoin nyt ymmärrän, että asiat tapahtuvat silloin kun niiden on katsottu olevan parhaaksi. Esim. nyt en heitä pulttia sen vuoksi, etten olekaan päässyt vielä Reiki 2:lle, kun on aina ilmaantunut jotain esteitä. Mutta ymmärrän, että kaikelle on aikansa. Oikea aika tulee vielä, silloin kun se henkiselle kehitykselleni parhaiten sopii

Toisaalta, jos on jokin asia, jonka suhteen olisi pidettävä puolensa, niin sen kyllä tekee! Ennen yritin hillitä omia ajatuksiani ja toiveitani.

Kaikki tuntuu tapahtuvan kohdallani hitaasti, mutta niin on parasta luonteeni huomioonottaen.
Älä sinäkään odota kaiken tapahtuvan yhdessä yössä. Toisaalta, mun kohdalla tuo eräs vuosia piinannut ikävä asia häipyi yhdessä yössä. Yht äkkiä huomasin, etten ollut enää ajatellut asiaa, pitkään aikaan, mitä ennen taas tein päivittäin.

Mutta näin se menee; kaikki mikä tapahtuu ja miten, menee juuri niin kuin parhaaksi on sinun kohdallasi
Onnea uudelle tiellesi

[Illuriina]

Eilen oli juuri ihan kamala päivä. V.....tti ja suututti ja itketti. Lähetin ylöspäin pyynnön, että nyt apua. Minne mä tän negatiivisuuden työnnän. Sellanen Pollyanna asennekaan ei mun mielestä toimi, eikä saa muuta aikaan kun ärsytystä kanssakulkijoissa.
Niinpä mut ihan työaikana järjestettiin tuonne ulos metsään yhden työasian tiimoilta. Siellä kun aikani tarvoin lumessa ja jalat kastui, niin sen jälkeen oli taas hyvä olla.
Muuten olen huomannut oudon piirteen, mikä on tullut henkisyyden myötä. "Omavoimaisuus " vai miksi sitä kutsuisi on vähentynyt. Ennen ryhdyin projekteihin asenteella, että minä hoidan ja kukaan muu ei tätä hommaa edes hanskaa niin kuin minä. Nyt on tullut sellanen ihme epävarmuus tekemisiin. Itse ajattelen sen niin, että ego on pienentynyt. Universumi haluaa minun luottavan enemmän siihen, että minua autetaan. Riittää että teen parhaani ja pyydän apua. Samalla voin olla ihan luottavainen, että kaikki tapahtuu parhaalla mahdollisella tavalla.