Sibylla kirjoitti:Hei Ville,kivasti kirjoitit!
Sain nyt luetuksi Maailmank.katoaa kirjan,enka kylla voi allekirjoittaa kaikkia asioita mutta kuten sina kirjoitit,laitan ne toiseen muotoon ja sulattelen
Jatko-osa odottaa,"Kuolematon todellisuutesi".
Olisin kiinnostunut,onko kukaan foorumilla opiskellut/opiskelemassa Ihmeiden oppikurssia?
Edelliseltä foorumilta löytynee tarkemminkin aiheesta, jos kiinnostaa selailla.
Osa ketjuista lienee myös poistettu Hmm.Oppierimielisyyksistä johtuen, valitettavasti, siitäkin huolimatta, että lähteeksi mainittiin ihmeiden oppikirjat.
Termi harha aiheutti silloin paljonkin närää, joten Villen mainitsema väliaikaisuus lieneekin korrektimpi termi tässä yhteydessä.
Mielenkiintoista sinänsä, että aihe nousee jälleen esille tällä foorumilla.
Hartsulle terkkuja jos sattumoisin luet tätä foorumia joskus.
Villen esittämä Tiibetiläis buddhalainen käsite, on sellainen jota minäkin olen kauan kannattanut, tosin enemmän Bön- budhalaisesta näkövinkkelistä.
Mutta käytännössä suuntausten välinen suurin ero lienee siinä, että pyhää paikkaa kierretään eri suuntaan ja kohdalle satuttaessa moikataan.
Tiibetiläisen näkemyksen mukaan Kunzhi on kaiken olevaisen perusta. Se on sekä perusta, että aistivien olentojen mielen perusta.
Tässä on vapaasti lainattu Tenzin Wangyal Rinpochen opetuksia kirjasta Tiibetiläinen unijooga:
Dzogchen- opetuksissa Kunzin perus olemus on tyhjyys (sunyata). Se on rajoittamaton, absoluuttinen avaruus, jossa ei ole toisistaan erillisiä kappaleita, käsitteitä tai rajoituksia.Se on tyhjä ja avara tila, joka meidän näkökulmastamme tarkasteltuna näyttäisi olevan ulkopuolellamme, sillä erilaiset kappaleet ja olennot kansoittavat sen.
(möllin huomio: tuo kuvaushan löytyy mm. raamatun luomiskertomuksesta ja muista pyhistä kirjoituksista tosin eri nimillä ja hieman eri sanoin)
Kunzhi on myös mielen tyhjä avaruus. Kunzhia ei voi kuvailla määreillä ulkopuolella ja sisäpuolella. Kunzhin ei voida sanoa olevan olemassa,mutta ei voida myöskään sanoa, että sitä ei olisi, sillä se on todellisuus itse. Kunzhi on ääretön eikä sitä voi tuhota eikä luoda. Kunzhi ei ole syntynyt, eikä se voi kuolla. Kunzhi ei ole tietoisuuden kohde vaan tietoisuus on tyhjyys. Tyhjyys on kirkkaus ja kirkkaus on tyhjyys. Kunzhissa ei ole havaitsijaa, eikä havainnoinnin kohdetta eikä mitään muitakaan määreitä tai dualistisuutta.
Kun aurinko laskee illalla, pimeyden sanotaan laskeutuvan yllemme. Pimeys on kuitenkin havainnoijan näkökulma asiaan, sillä avaruus on aina yhtä kirkas ja kaikenläpäisevä. Avaruus ei muutu, vaikka aurinko näyttäisi nousevan tai laskevan. Ei ole olemassa valoisaa avaruutta tai pimeää avaruutta. Avaruus vain näyttää joko pimeältä tai valoisalta havainnojan näkökulmasta riippuen. Pimeys ilmiönä on avaruudessa,mutta se ei vaikuta avaruuteen. Kun tietoisuuden valo syttyy, kunzhin avaruus eli olemassaolon perusta valaistuu harjoittajalle. Todellisuudessa se ei kuitenkaan koskaan ollut pimeä. Pimeys on vain tietoisuuden sumentajien aikaansaamaa harhaa;tietoisuus oli takertunut tietämättömän mielen verkkoihin.
Tässä oli vain joitakin määritelmiä Kunzhista, jota ei oikein voi kunnolla määritellä kielen keinoin, koska se on dualismin ulkopuolella.
Vaikken olekaan lukenut ihmeiden oppikirjaa, en koe siinä esiintyviä opetuksia vieraiksi, koska Kunzhin tai vastaavan käsitteen huomioiden päädytään samaan tietoisuuden hmm. väliaikaisuuteen.
Villen näkemyksen mukaisesti voimme tietysti nauttia myös tästä väliaikaisuuden kokemuksesta ja vaikka se vaikeaa onkin, niin voimme myös vaikuttaa siihen miten sen koemme.
Voimme valita koemmeko sen pelkoihin pohjautuen vaiko hymyillen kommelluksista ja vastoinkäymisistä huolimatta.
Se hymyily onkin usein vaikeaa, mutta, ehkä siihen kannattaa pyrkiä.
Lähetetty: 28 Syys 2011, 11:24
