REIKIFOORUMI

Tällaista epäonnistumisen päivää puuhataan nyt Suomeen: http://www.epaonnistumisenpaiva.fi/

Eli pointti on siinä, että Suomessa peräänkuulutetaan uutta ajatustapaa: ei leimattaisi epäonnistujia, vaan uskallettaisiin myös epäonnistua, koska ilman yritystä ja erehdystä ei myöskään löydy sitä onnistumista!

Juttua lisää:

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c= ... KALWrapper

Itseäni on joskus epäonnistumisen pelko estänyt uskaltamasta, nyt aktiivisesti opettelen uskaltamaan ja myöntämään sen että ei tarvitse olla 'täydellinen'. Eli uskaltaa yrittää uusia juttuja ilman mokaamisen pelkoa - ja jos mokaa niin uskaltaa nauraa itselleen hyvässä hengessä, ja yrittää uudelleen! Vanha sanontakin kuuluu että "tekevälle sattuu", jos ei mitään tee niin ei satu mitään, mutta ei sitä myöskään elämässä tapahdu mitään.

Improvisaation perusperiaatteita: Moka on lahja!
On muuten yllättävän kivaa mokata ja koko porukka vielä juhlii mukana ja tuulettaa. Siis sitä, että meni pieleen. Pikkuhiljaa ainakin itse olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti ja joka virheestä pitää itselleen palopuhetta....

Todella tärkeä opetus, eikä lainkaan helppo!!!

penkula kirjoitti:Pikkuhiljaa ainakin itse olen oppinut, että kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti ja joka virheestä pitää itselleen palopuhetta....

Juuri näin!

Monesti epäonnistumiselta näyttävä tilanne tai tapahtuma poikii jotain paljon parempaa, mitä ei olisi tapahtunut ilman näennäistä epäonnisuutta/epäonnistumista.

Itse sain aikanaan koulun keskeyttämisen kautta paremman (minulle sopivamman) opiskelupaikan alemmalta opintoasteelta, ja tämä siirtyminen uuteen opinahjoon puolestaan avasi jännittäviä polkuja loppuelämäksi. Päädyin monen muut jutun ohella esim. Reiki-kurssille! Nyt taas olen jo uusilla urilla tosin.. Mutta Reiki pysyy matkassa mukana! Kun minulta kysytään, eikö kaduta kun keskeytin silloin koulun, sanon: ei pätkääkään, onneksi keskeytin!

Oisko mitään vastaavia kokemuksia muilla? Esimerkkejä?

Minäkin lopetin opiskelut kesken ja menin töihin. Sain kivan työpaikan, joskin palkka oli ja on yhä pieni, kun puuttuu se paljon puhuttu yliopistollinen tutkinto.
Löysin työhön liittyvien tapaamisten kautta Elämäni Miehen, vau!
Sain ja saan koko ajan lisää oppia erinäisistä asioista.
Tuloksena oli siis sekä hyvää että pahaa.
Mutta jos olisin jatkanut, olisin todennäköisesti ollut enemmän tai vähemmän epäonnistunut opettaja....

Siis - se toinenkin kohtalo yleisesti ajatellut onnistumisen rinnalla on Mahdollisuus!
Antakaamme mahdollisuudelle tilaisuus!

Minulle ihmissuhteet ovat melkoinen läksy tässä elämässä. Niissä olen kyllä täräyttänyt monesti pääni seinään. Mutta onneksi olen vissiin oppinut kun seuraa, miten jotkut ihmiset muodostavat parisuhteen, joka menee mönkään - ja hetken päästä taas muodostavat tasan samanlaisen suhteen eri henkilön, mutta muuten aika samanlaisen ihmisen kanssa kuin aiemminkin. Jos itse ei muutu eikä kaveri muutu - niin eihän mikkään miksikään muutu. Ja moks taas

Töissä mokailen edelleen sujuvasti, vaikka olen monta vuotta samoja hommia tehnyt. Keksin jopa ihan uusia mokia Aiemmin olin täydellisyyden tavoittelija ja vietin jopa öitä mokiani murehtien. Nyt nautin hetkistä, joissa onnistun. Ja kun päivä on eletty loppuun, ei enää eilistä kannata pähkäillä puoleen eikä toiseen. Uusi päivä ja uudet kujeet. Minulle ja myös työkavereille.

Kuninkaallisten henkilöiden touhujen seuraaminen ei kuulu harrastuksiini, mutta toisinaan luen, mitä Ruotsin Victoria puuhailee. Häneltä oli taannoin kysytty mokailemisesta, johon hän naureskellen totesi, että ihmiset mokailevat, hän itsekin aina vähän väliä...