Miten ilmaista myönteiset tunteensa?

[Sibylla]

Uskon Rosen tavoin enemman sanattomaan viestintaan,senkin vuoksi etta tyoni on lasten kanssa ja heilla viestinta on viela niin kokonaisvaltaista.Kotona ei asioista koskaan puhuttu enka ole oikein sita oppinutkaan,vielakin tuntuu vaikealta ilmaista monelle ihan normaali asia.Kasvatus ja ymparisto on niin tarkea luonnetta muokatessa...tottahan sita voi paljon muuttaakin ajan kanssa...

[Sari]

Suurin syy miksi ihmiset eivät ilmaise myönteisiä tunteitaan on se, että he eivät tunnista niitä itsessään. He luulevat että heillä ei niitä ole. Ovat oppineet näin aikojen kuluessa. Esim. siitä syystä, että myönteisiä tunteita ei ole näytetty lapsuuden kasvuympäristössä. Näistä syistä johtuen en pidä hyvänä sitä että mies ei puhu tunteistaan, koska taustalla on kykenemättömyys tunnistaa niitä. Ja jos tunnistaakin, niin niitä ei tunnusteta itselle saatika muille, vaan piilotetaan. Toki en tarkoita, että puhe on ainoa tapa ilmaista myönteisiä tunteitaan, mutta kyllä sanoilla oma voimansa on.

[Rose]

Sarin kommentissa on paljon asiaa. Mutta aika pienin harppauksin pystyy etenemään ihmisen kanssa, jolla on melko kimurantti lapsuus Kyllä edistystä tapahtuu, hitaasti. Itsellä on positiivisuus tavallaan ryöpsähtänyt pintaan reikin myötä. Aiemmin en esim. kyennyt halaamaan tuntemattomampaa ihmistä. Kun itse olin ensimmäistä kertaa reikihoidossa, en olisi voinut villeimmissä kuvitelmissakaan uneksia tekeväni itse hoitoa toiselle. Ja niin siinä vaan kävi - uskalsin koskettaa toista ja tehdä hoidon

Kaikenlainen positiivisuus on ollut heikkouden merkki meidän yhteiskunnassamme entiseen aikaa. Mutta ajan henki on varmaan muuttumassa. Valoa kohti mennään porukalla!

On myös totta, ettei positiivisia tunteitaan aina tunnista - ja näin on myös negatiivisten kanssa.

Perheen lapset ovat siinä vanhempien välissä, pienempinä matkivat vanhempiensa käytöstä. Jostain syystä käyn nyt omassa elämässä lapsuuden ajan muistoja läpi. Varsinkin äiti-tytär suhdetta. Ja käytösmalleja.

[Jawamies]

Oli miten oli ja kävi miten kävi..laitan teille ihanille naisille kukkakimpun! @-%-- @-%-- @-%--

[maikkula]

Kiitän ja hymyilen!
Päivä on muutenkin ollut hyvä ja eleesi nosti tunnelmaa entisestään!
Kaikkea hyvää itsellesi!

Lämmöllä: Maikku

[Chevy]

Halit täältäkin, Jawamies!

[Pompula]

Voih !

Kiitos Jawamies !
Tlipas hyvä mieli

[Chevy]

Vetovoiman Lakia ja sen toimintaa taas kerran mietiskeltyäni tuumailen, että yleisesti ottaen on tehokasta,
jos vain ajattelee lämpimästi jotakuta, mitä tahansa, tai yhtä hyvin koko kaupunkia, tahi ns. elottomiakin materiaaleja.
Tämä ketju alunperin tarkoitti yksittäisen, läheisen ihmisen kohtaamista, mutta pläjäytettäköön yhtä hyvin myönteisiä energioita vaikkapa kiviaidalle, lasikuituveneelle, puiston puille, sateelle, sateenvarjoille, rantahiekalle, kengille, kirkontorneille, metroaseman rappusille....minne vain.

[Jared]

Suurin syy miksi ihmiset eivät ilmaise myönteisiä tunteitaan on se, että he eivät tunnista niitä itsessään. He luulevat että heillä ei niitä ole. Ovat oppineet näin aikojen kuluessa. Esim. siitä syystä, että myönteisiä tunteita ei ole näytetty lapsuuden kasvuympäristössä. Näistä syistä johtuen en pidä hyvänä sitä että mies ei puhu tunteistaan, koska taustalla on kykenemättömyys tunnistaa niitä. Ja jos tunnistaakin, niin niitä ei tunnusteta itselle saatika muille, vaan piilotetaan. Toki en tarkoita, että puhe on ainoa tapa ilmaista myönteisiä tunteitaan, mutta kyllä sanoilla oma voimansa on.

Temperamentti, sininen, punainen, keltainen ja vihreä.
Siniseen sävyyn kuuluva ei ehkä ilmaise kaikkea, muttei
tämä tarkoita, etteikö tunne-elämä olisi rikastakin.

Temperamenttiaan voi muokata, kunhan tietää miten.

[Ville]

Entäpä jos meillä ei olisi puhuttua kieltä ollenkaan? Silloin tunteiden ilmaisu olisi nimenomaan tekoja, kumppanuutta ja huolenpitoa, auttamista ja turvallisuuden tunteen luomista, lämpöä ja kosketusta.

Hienosti sanottu!

Chevyn aloitusviesti tuo hauskasti esille toimintatavan, jonka tunnistan myös itsessäni. Parisuhteessa ja muutenkin rakkaudessa toimin enemmän kuin puhun ja autan auttamisen ilosta. Kodin pitää olla kaikin puolin kunnossa niin, että rakkaani ei tarvitse harmistua minkään toimimattomuudesta. Toisaalta pidän itsekin siitä, että kaikki toimii ja tykkään pienimuotoisesta remontoinnista, korjailusta ja asioiden tilan parantamisesta niin, että kaikilla on viihtyisää. Se on yksi tapa parantaa maailmaa.

Kun rakastan, hymyilen ja katson silmiin. Yleensä haluan myös koskettaa. Kavereiden kesken se tarkoittaa esimerkiksi iloista halausta ja/tai kannustavaa kosketusta olkapäälle. Toki siinä hetkessä, kun rakkauden aalto nousee, sanojakin yleensä vaihdetaan, mutta sillä mitä sanotaan, ei ole yleensä suurta merkitystä (vaikka joskus sanoilla on suuri merkitys). Tähän liittyen hyvää tarkoittava huumori on rakkauden kieltä. Joka tapauksessa sillä miten asiat sanotaan, on suurempi merkitys kuin sillä mitä sanotaan. Rakkaus voi olla läsnä kaikissa sanoissa ja teoissa.

Mielestäni rakkaus saa kohtaamaan toisen sielun ja rakkaudellinen kohtaaminen on energiatasolla aina vastavuoroinen. Emme vain aina tiedosta kuinka paljon sielussamme auttamme ja kannustamme toisia. Ystäväni ovat sielussaan monet kerrat auttaneet minua elämässä eteenpäin ja luulen, että he eivät ole aina sitä tiedostaneet. Sama toimii toisinpäin. Monelle energiahoitajalle on varmaan tuttua yllättyminen siitä, kuinka kiitollinen toinen on avusta ja kuinka paljon hän on kohtaamisesta saanut, vaikka itse olisi tiedostanut "vain" rakkaudellista energian virtaa ja läsnäoloa. Toki sielumme lisäksi myös auttajamme ja oppaamme voivat auttaa ystäviämme, vaikka emme sitä tiedostaisi. Todellinen rakkaus ei ole valikoivaa. Anthony de Melloa mukaillakseni; niin kuin ruusu antaa tuoksunsa ehdoitta kaikille, samoin aito rakkaus koskettaa kaikkia.

Myönteisten tunteiden ilmaisusta voin sanoa vain hyvin vähän, koska tunteet ovat ainutlaatuisia, ne liittyvät aina johonkin tilanteeseen, joka on ainutkertainen. Paul Tillich on kirjoittanut tästä hienosti. Rakkaus on olemukseltaan yksi ja sama, mutta teoissa se ilmenee aina uutena ja ainutlaatuisena. Kuitenkin, kun koen myönteisiä tunteita, jotain samoja piirteitä niiden ilmaisussa on. Kuten se, että myönteiset tunteet saavat minut hymyilemään ja puhumaan pehmeällä äänellä. Monesti myönteisiin tunteisiin liittyy myös halu koskettaa. Joskus se voi tapahtua energioidenkin välityksellä. Koen myönteiset tunteet samaan aikaan rentouttavina ja aktivoivina. Kun rentoudun, minun on helppo olla oma itseni ja kun olen oma itseni, alan energisoitua. Joskus tunteet menevät tavallaan yli ja jotain hassua ja impulsiivista voi tapahtua. Myönteiset tunteet saavat minut leikkisäksi. Tavallaan tulen myös itsevarmemmaksi, koska myönteisten tunteiden voimalla uskallan hassutella tavallista enemmän. Ehkä se johtuu myös siitä, että kaikenlainen oman itsen ja toisten arvostelu ja luokittelu vähenevät, kun mielellä on hyvä olla. Myönteiset tunteet antavat luovaa voimaa ja kun tämä voiman lähde on omassa todellisessa itsessä, ulkoisen maailman merkitys vähenee.

Simpsala pim ja taianomainen maailma avautuu. Mielestäni lapset voivat omalla luonnollisella olemisellaan ja toiminnallaan näyttää meille esimerkkiä miten ilmaista myönteisiä tunteita. Kun aikuistumme, sisäistämme helposti kaikenlaisia ulkoisen maailman käyttäytymismalleja, jotka tavallaan puskuroivat sisäisen maailman aitoa ja välitöntä reagointia. En nyt tarkoita, että meidän tulisi muuttua lapsellisiksi ja impulsiivisiksi ilmaistaksemme aidosti itseämme. Lapsellisuudella ja lapsenkaltaisuudella on eroa. Tarkoitan sanoa, että lapsenkaltaisuus on rakkaudellista tietoisuutta, johon sisältyy tietoisuus omasta itsestä aikuisena lapsena. Ehkä parhaimmillaan aikuistunut mielemme ja sisäinen lapsemme muodostavat sopusointuisen ja tasapainoisen kokonaisuuden.