Olen edelleen pysytellyt vanhakantaisissa laitteissa.
En ole edes hankkinut telkkaria, vaikka se paljon puhuttu vero minulta peritäänkin.
Kännykänkin unohdan usein ladata, tai se saattaa jäädä kotiin ja tyhjentyä omia aikojaan.
Toisinaan olen liikkeellä ilman minkäänlaista kelloa. Tässä kaupungissa ei ole julkisia kelloja paitsi sisällä kaupoissa,
joten bussipysäkeillä tulee ajoittain seistyksi vaihtelevia aikoja. Bussien kellotkin näyttävät usein päin pyrstöä.
Mitä tulee hoidon aikana olemiseen ja tekemiseen, en itse aloita juttua hoidettavan kanssa.
Mutta tosinaan hoidettava alkaa puhua, on jotain, mitä hän ei ole aiemmin saanut ulos itsestään.
Hän saa tietysti puhua, mutta en ota asioihin erityisesti kantaa, ellei minulta kysytä jotain.
Musiikkia en ole aikoihin käyttänyt taustalla.
Tässä asunnossa kuitenkin kaikki kuuluu läpi, joten jos teen hoitoja tässä asunnossa,
saatan valita jotain hyvin hiljaista taustamusiikkia, jotta muista asunnoista ehkä kuuluvat äänet eivät tunnu niin kovilta.
Tai ettei hoidettavan puhe kuulu niin selvästi naapuriin.
Joojoo, naurakaa vain, mutta minusta on aika hullua, että kun naapurit puhuvat puhelimeen, saatan erottaa toisinaan sanatkin.
Tiedän, milloin joku naapureista tiskaa tai tekee tiffany-töitä.
Ennen eteisen seinäni peittämistä uusilla vaatekaapeilla kuulin jopa miten naapuri omassa eteisessään vetäisi pusakan vetoketjun auki...
En muista koskaan aikuisiällä asuneeni tällaisessa paikassa - mutta onneksi suurin osa kanssa-asujista on hiljaa...
Siis hiukkasen peitemusiikkia, jos vaikka tulee hoidettavan kanssa puhetta hänen edellisistä elämistään tms, mitä hän ei välttämättä
halua jakaa ulkopuolisten kanssa.
Todellakin, vain muutos on pysyvää. Tuntuu kuin olisin jotenkin tienhaarassa...saas nähdä, minne päin...
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "