Heipparallaa, ystävät -
mitä teille kuuluu?
On vähän hassua esiintyä täällä yksinpuhujana, mutta minkäs sille voi.
Olen edelleen niin itsepäinen, että en halua someen, ja te ette halua palata tänne - so what.
Tässäpä uutisiani:
huhtikuussa painettiin kolmas kirjani. Se on samalla tekeillä olevan trilogian toinen osa.
Kolmas ja trilogian viimeinen osa on valmisteilla.
Eräiden ulkomaisten copyright-juttujen vuoksi joudun kirjoittamaan puoli kässäriä uudelleen, joten kirja, jonka piti ilmestymän nyt elokuussa, näkeekin päivänvalon myöhemmin.
Kaikki tiedonhakuprosesseihin ja muihin valmisteluihin liittyvä touhu on ollut opiksi.
Olen tutustunut kiinnostaviin ihmisiin, kirjoittanut kasakaupalla kirjeitä ulkomaille ja printannut useita raakavedoksia.
Piirtäminen ei enää onnistu, nivelrikko käsissä on sen verran pahana.
Välillä täällä on ollut niin tolkuton helle, että en ole pystynyt tekemään mitään. Onneksi nyt taidetaan olla menossa syksyä kohti. Siitäpä tulee mieleen vanha iskelmä Come September...
Kohta pitää siirtyä Windows 11-versioon - hirvittää jo etukäteen.
Kaipa minulla on taustalla alkava dementia tms. koska uuden oppiminen on entistä vaikeampaa.
Mutta näillä mennään.
Tunnen suurta myötätuntoa Ukrainaa kohtaan. He ovat sekä poliittisesti että sotilaallisesti meidänkin suojamme. Jos olisin nuorempi ja terve, menisin paikan päälle auttamaan.
Nyt olen avustanut joitakin keräyksiä ja ennen kaikkea lähettänyt energiaa sinne päivittäin - sekä materialisoinut suojausta sekä ukrainalaisille että heidän ulkomaisille auttajilleen. Harmi, että en pysty kutomaan, olisin toimittanut sinne liipasinlapasia ja paksuja villasukkia. Nyt sukat on pitänyt ostaa, mutta perille ovat menneet kuitenkin.
Rakkautta ja valoa teille kaikille.
halirutistuksin,
Chevy
