Kirjoita - mitäkö? Vai piirrä? kirjoita kirja?

[Chevy]

Hei te kaikki Rakkaat,

liian pitkä aika on kulunut edellisestä viestistä, mutta tässä ollaan.
Kaamos kurkistelee akkunan takana ja vettä tulee välillä suoraan ja välillä vaakasuoraan - siltikin syksy on minusta mukavaa aikaa.

Osallistuin Sukutarinat 2021-kilpailuun, mutta en päässyt loppukilpailuun tänä vuonna. Ilmeisesti tarinani oli liian jokapäiväinen.
Siinä kerrottiin mm. lapsuuteni kansakoulusta, jossa opeteltiin aakkosia vallan eri tavalla kuin mitä olin kotona oppinut.
Minähän opin lukemaan 4-vuotiaana, ja oli täysi työ, että jaksoin olla koulussa, jossa muut vasta tutustuivat aakkosiin.
Meillä oli yhdistetty luokka eli 1. ja 2. luokan oppilaat olivat samassa luokkahuoneessa saman opettajan johdolla.
Koulun 3. ja 4. luokka olivat sitten toisella opettajalla, ja 5.ja 6. luokka kolmannella.

Koulu sijaitsi erään varuskunnan parakeissa. En muista, että siellä olisi koskaan ketään kiusattu.
Välitunneilla leikittiin porukalla, ja kotimatkat sujuivat rauhallisesti. Muutamia oppilaita tuotiin puomin ulkopuolelta ja
sinne he palasivat tuntien päätyttyä. Suurin osa asui varuskunnassa kuten meidänkin perheemme. Olin meistä ainoa kouluikäinen.

Yleensäkin elämä oli pääasiallisesti rauhallista ja arkisiin asioihin tai tehtäviin keskittyvää. Aikuisilla oli omat työnsä, lasten piti
auttaa kotona. Kateutta varmaan oli, mutta meitä se ei tuntunut erityisesti koskevan, kun asuimme etäällä muista. Itse asiassa
kateuden aiheita ei juurikaan ollut - suunnilleen kaikki olivat köyhiä, miehet olivat suurin osa entisiä sotaveteraaneja, joilla
oli omat painajaisensa.
............

Ensimmäinen käsikirjoitukseni on ollut jälleen muokkauksen alaisena. Joo, sorry, uskon, että olette jo kurkkua myöten täynnä
sitä havaintoa, että korjattavaa on jälleen löytynyt.

Toivon, että teidän kaikkien syksy sujuu hyvin.
Energiarikasta kaamosaikaa - ja runsaasti voimahaleja.
Chevy

[Chevy]

Heippanen,

vihdoin täällä - sähläsin taas salasanani ja jouduin pyytämään Janilta apua. KKK Jan!

Olen viime päivinä suunnitellut yrityksen perustamista kirjojen kustantamista varten.
Ei näytä tekeleeni kelpaavan kellekään. Heinäkuussa tuli vuosi siitä, kun lähetin sen Teokselle,
ei ole kuulunut mitään vastausta, sama juttu Johnny Knigan ja Bazaarin kanssa.

Ikävä juttu, että kustantamot eivät viitsi vastata.
Onhan selvää, että näin korona-aikana niillä on tavaallista enemmän ruuhkaa, mutta siitä huolimatta.

Otan siis lähikuukausina omakustannuslinjan, olen alustavasti jo päättänyt firmankin.
Yritys kustannustoimintaa varten on kuitenkin perustettava siltä varalta, jos teos sattumalta myisi.
Melkoinen homma meikäläiselle, joka on täysin puusta pudonnut tuollaisten asioiden kanssa.

Firmalle pitää perustaa pankkitili, hankkia tilitoimisto ja tilintarkastajat, tehdä ilmoitus verovirastolle
ja vaikka mitä - vaikka tekele ei ole vielä edes päivänvaloa nähnyt painatetussa muodossaan.

Toista osaa on noin 256 sivua, kolmas on vasta aluillaan 44 sivunsa kanssa. Kyllä se tästä...

Valoa ja iloa teille kaikille - sekä antoisaa alkaneen vuoden jatkoa.

[Chevy]

Heissulivei,

Tarinani kolmas osa Tähystäjä etenee vähitellen. 75 sivua on nyt koossa.
Huomaan, että jotain Alzin omaista on päänupissa tekeillä, sanoja unohtuu, joudun kirjoittamaan joka luvun ainakin kolmeen kertaan.
Ts enää ei riitä pikku muutokset ja sanajärjestyksen oikaisut, vaan joudun tekemään suuria muutoksia. Huoh.

No, on hyvä, että on jotain ns järkevää ja ajatukset vievää tekemistä tällaisessa maailmantilanteessa, ei tule istutuksi nokka kiinni ruudussa
Ukrainan uutisten osalta. Hyvä niistäkin ja oman valtion asioiden kehityksestä on olla selvillä, mutta en halua takertua niihin kokonaan.

Mahdollinen ekan osan omakustannepainatus on taas hidastunut. Mitäs kun kuuluu olevan kohta paperipulaa.
Katsotaan, miten tilanne kehittyy.

voimahaleja teille kaikille,
Chevy

[Chevy]

Hei te kaikki Rakkaat,

kevät on välillä kurkkinut ovenraosta ja taas paiskannut uksen umpeen, mutta eiköhän tässä keväistytä ennen pitkää kuitenkin.
Olen ainakin yrittänyt välillä lykäta kalossia sinne ovenrakoo, vaikka en kuumasta säästä tykkääkään.

Kirjoittaminen edistyy hitaasti ja monta kertaa korjaillen, mutta Tähystäjää on nyt 135 sivua koossa - tosin jälkipuolisko on tarkistettava ja kirjoitettava vielä uudelleen,
koska tarina on ollut enemmänkin juonen juoksuttamista kuin kuvailevaa tarinankerrontaa.

Siitä, että olen saanut aikaan edes sen verran, saan kiittää ystävääni Kittyä, joka on Pohjois-Suomesta käsin patistellut vähän väliä, ilmoittanut haluavansa tietää, "miten sitten kävi".
No, eihän sellaisia pyyntöjä voi jättää täyttämättä!
Teksti on siis toistaiseksi enemmänkin jatkokertomusta, jota posti kuskaa edestakaisin, vaihtelevaan tahtiin.
Saa nähdä, miten sitten syssymmällä, jos posti vähentää viikottaisia jakelujaan. Nytkin sillä menee heikosti.Siis, Rakkautta ja valoa myös Postille.

Sotatapahtumat jarruttavat kirjoittamista toisinaan nekin. En enää seuraa rintaman siirtymistä ja ilmatilassa liikkuvan kaluston retkeilyjä sillä tavalla kuin ennen, mutta kuitenkin.
Tässä eräänä päivänä seisoin bussipysäkillä matkalla keskustaan, ja ylitse lensi hävittäjä, pohjoissuunnasta, josta tällä kylällä en ole koskaan ennen nähnyt hävittäjän tulevan. Se meni jonnekin merelle päin - sieltä kuului kumeaa jylinää, ja sitten lensi kolme hävittäjäntyyppistä konetta itään päin. Ajattelin, että ehkä oli ilmatilan loukkaus kyseessä. Siitä ei kuitenkaan kerrottu mitään uutisissa, tiedä sitten mitä se oli.
Minua ei lentomelu häiritse - niin kauan kuin ovat omia.

Kirjoittamisessa olen keskittynyt viime aikoina uusien faktojen tarkistamiseen ja vahvistamiseen. Kovaa hommaa, mutta äärettömän kiinnostavaa.

Omakustantamisprosessi on yhä kesken, en haluaisi perustaa yritystä siihen, mutta ehkä se on kuitenkin pakko tehdä.

Kaikki rakkaudelliset energiat olkoot kanssanne,
voimahalein,
Chevy

[Chevy]

Heippanen,
kaksi kustantajaa oli hylännyt tekstini, mutta oli sählännyt siitä ilmoittamisen.
Toinen pyyteli anteeksi inhimillistä virhettään, toinen vain kylmästi totesi, että hylätty on eikä mitenkään perustellut, että eivät vastanneet minulle lähes kahteen vuoteen.
Oma vikani tietysti niiltä osin, että en ole aikaisemmin kysynyt asian perään, mutta ei muuta sitä, että ilmeisesti liikkeellä on niin paljon tekstejä, että heille on sama, ilmoittavatko niiden kohtalosta kirjoittajille vai eivät.

Kolmanteen lähetin sepustukseni helmikuussa, nyt kysyin reilu viikko sitten, mitä sille kuuluu.
Siihen kysymykseenkään ei tullut vastausta. Hohhoijaa.

Muiden tekstien jatkaminen sujuu entiseen tapaan -
kaikkea hyvää teille keikille, joilla on samantapaiset harrastukset meneillään.
halirutistuksin,
Chevy

[Chevy]

Hei,

kolmannen käsikirjoituksen nimeltä Tähystäjä tilanne edistyy aika mukavasti. Ehkä se kohtuu siitä, että se on melkein muuttunut jatkokertomukseksi, kun lukijaystäväni
vähän väliä muistuttaa, että haluaisi kuulla MITEN SITTEN KÄVI...

Koska Tähystäjä on itse osittain navajo, olen joutunut yhä aktiivimmin tutustumaan navajokansan alueeseen ja elintapoihin.
Kieli on vaikeaa - ei onnistu sen opiskelu meikäläiseltä.

Legendat ovat mielenkiintoisia ja mukansatempaavia.
Nyt olen kiinnostunut vielä enemmän navajoiden parannusseremonioista.
Nehän ovat eräänlainen yhdistelmä laulua ja tanssia. On vain harmi, että englanniksi käännettyjä tekstejä on niukasti saatavilla.

Luin äsketäin jostain, että navajot saattavat samaistaa itsensä johonkin eläimeen, ja heillä voi olla elämässään hankaluuksia tai sairauksia, jotka johtuvat puutteelliseta sopusoinnusta
kyseisen eläimen kanssa. Asiaa voidaan parantaa seremonian avulla. Esim. jos suhde karhuun on epätasapainoinen, voidaan tehdä hoitorituaali nimeltä Bearway.

Kiinnostavaa on sekin, että useat parannusseremonioista voidaan tehdä vain "aikana, jolloin ukkonen nukkuu" eli käytännössä suunnilleen lokakuusta maaliskuuhun.
En ole vielä päässyt selville, miksi näin on, mutta eiköhän sekin vielä selkene.

Firman perustaminen entsimmäisen tekeleen julkaisemikseksi on yhä kesken - vaikuttaa vaikealta ja monimutkaiselta.

Voimia ja innostusta teille kaikille, joilla on jokun taiteellinen projekti meneillään...
Chevy

[Chevy]

Olin aikonut valita Liedon Säästöpankin tulevan yritykseni pankiksi.
Vaan nytpä tuli ylläri sielläkin.
Pankki on joutumassa pörssiyhtiön kynsiin.
Rakkautta ja valoa kaikille, jotka voisivat säilyttää pankin entisellään - muutos haittaa paitsi Liedon, myös Turun ja lähialueitten taloudellista kehitystä
ja aiheuttaa pahimmillaan ihmisille suuria taloudellisia vahinkoja.

[Chevy]

Heissulivei,

kirjoittaminen sekä tänne että muuten on ollut viime aikoina vähän vaikeaa, kun kaihi on pahentunut.
Mutta jotenkin vippaskonsteilla pärjätään, vaikka bussipysäkilläkin on välillä vaikeaa kun ei näe, minkä linjan ajopeli on tulossa...

Olen ilmoittautunut erään kirjailijan pitämälle verkkokursille "proosapajaan" - ensimmäinen käsis alkaa olla sellaista sotkua, että se pitäisi kirjoittaa kokonaan uudelleen.
On poistettu osia ja kuopattu ne ns. darlingien hautausmaalle, ja sitten huomattu, että ne pitääkin lisätä takaisin paikoilleen, ja käyty sitten kaivamassa ne uudelleen esiin.

Jotenkin tämä nykyinen elämänmeno vaatii niin paljon ylimääräistä aktiviteettia, että kirjoittaminen ei tahdo sujua.
Kaipaisin uutta lukijaa, joka katsoisi, onko sepustuksissani joustava tekstin juoksu, vai onko samoja juttuja toistettu eri luvuissa - tuo toisteleminen on paha helmäsyntini.

Mutta ketään ei tunnu kiinnostavan juttuni - vaikuttaa siltä, että suuri osa ihmisiä haluaa lukea fantasiaa ja dystopiaa, jotka kumpikaan eivät ole minun alaani kirjoittaa
eivätkä suosikkeja lukea.

Vä'rkästä ja energiarikasta syksyn jatkoa,
Chevy

[Chevy]

Hei te rakkaat,

olen ollut pitkän aikaa poissa verkosta - monestakin syystä.
Elämäni Mies kuoli tammikuussa, ja sen jälkeen on ollut niukasti tuulta purjeissa.
Kyllä se tästä. Kai.

Ensimmäinen käsikseni oli nyt luettavana yksityisellä kustannustoimittajalla, joka oli siitä monenlaista mieltä.
Ongelmallisinta lienee se, että genre on sekaisin - mikä haittaa tietysti tulevan teoksen markkinointia.
Ts. jännäreistä tykkäävä lukija saa kiinni tarinan alusta, mutta ei jaksa seurata, kun kirja ei olekaan jännäri.
Romanttista juttua tai erotiikkaa kaipaavakaan ei saa kirjalta sitä mitä haluaa, koska kumpaakin sorttia on jutussa niukasti, ei ilmeisesti tarpeeksi pitääkseen kummankaan ryhmän kiinnostusta yllä.

Saas nähdä. En halua kirjoittaa mitään Helena Immosta - joka sanoi eräässä haastattelussa, että hänen kirjoissaan tulee olemaan vauhtia ja toimintaa,
hän ei aio kirjoittaa mitään kahvinjuontikirjoja.
Enkä ole Simona Ahrnstedtkaan, jolla on noita kaikkea kolmea sorttia "vain yksi"-teoksissaan.

Olen se joka olen - käyköön siinä sitten lopulta niin, että kirja ei mene kaupaksi eikä liiku kirjastoissakaan.
Minä kun en kirjoita kaupallista menestystä saadakseni.

Kaikkea hyvää teille kaikille,
voimahalein, Chevy