Kirjoita - mitäkö? Vai piirrä? kirjoita kirja?

[Chevy]

Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille!

Lähetin joulukuussa käsikirjoitukseni kolmelle kustantajalle nähtäväksi.
Yksi lähetyksistä meni WSOY.n romaanikilpailuun.
Saa sitten nähdä, mitä sanovat.
Muuan ystäväpariskunta on lukenut tekstini ja pitänyt siitä.
Sehän ei tietenkään merkitse sitä, että kustantajan edustajat tai kaikki muutkaan pitäisivät,
kuten olen jo eräillä kursseilla huomannut.
Mutta aika aikaansa kutakin.

Rakkautta ja valoa teidän kaikkien uuteen vuoteen,
voimahalein,
Chevy

[Chevy]

Ensimmäinen kustantaja lähetti jo pakit.
Saa sitten nähdä, mitä toisilla on sanottavana.

Olen kirjoitellut ja hionut vanhoja novelleja. Ehkäpä niistä koostuu kokoelman verran.
Rakkautta ja valoa teille kaikille,
voimahalein,
Chevy

[Chevy]

Toiseltakin kustantajalta tuli pakit.
Lähetin tarinan kahdelle uudelle firmalle. Saa nähdä sitten, mitä sanovat.
Kaikki kustantajathan mainitsevat erikseen sivuillaan, että eivät tule antamaan mitään palautetta hylätyistä teksteistä. >Niitä kuulemma on niin paljon etteivät ennätä.
Harmi, sillä vakioteksti "ei sovi tuotantoomme" ei millään tavoin rohkaise tekemään korjauksia tai selitä, miksi ei sovi.

No, kaikella on aikansa.
Tarinaa toiseen osaan on alkanut kerääntyä.

Rakkautta ja valoa kaikille kirjoittajille ja kustantajille.
Voimahalein,
Chevy

[Chevy]

Unohdin mainita erikoisesta asiasta - olen ollut viikkokaupalla flunssassa, joka lopuksi tuotti välikorvantulehduksen ja mahdollisen keuhkokuumeen tms.
Olin kohonneitten tulehdusarvojen ja tukahduttavan yskän vuoksi yhden yön paikallisessa sairaalassa, missä pukkasivat infuusiona nestettä ja jotain antibiottia.
En ole koskaan ollut sairaalassa päivystyksessä tai tarkkailussa - se oli kummallinen kokemus.
Porukkaa makaa ensin seljällään päivystyksen punkassa ja odottaa, tapahtuuko jotain vai ei, sillä aikaa kun mahdolliset röntgenkuvat ja/tai laboratorionäytteet tutkitaan.
Siinä kului useita tunteja syömättä ja juomatta - siltä varalta, jos jouduttaisiin tekemään jotain toimenpiteitä.
Lopuksi, kun minut ohjattiin yöksi tarkkailuosastolle, jossa sain ruokaa ja jossa minut sitten kytkettiin infuusioon ja kaiken maailman aparaatteihin, joiden näyttöjä en kuitenkaan voinut itse nähdä.
Sillä osastolla tuntui olevan laumoittain näkymättömiä olentoja, en tiedä, olivatko tuskaisten, sairaitten ihmisten energioita vai äkillisesti kuolleitten vainajien henkiä, jotka eivät olleet vielä löytäneet paikkaansa. Tuntui kuitenkin, että normaalein aistein havaitsemattomia voimia oli liikkeellä, varsinkin illalla ja yöllä.

Minähän kuulun porukkaan, joka luovuttaa itsensä yön aikana parannuskäyttöön auttaakseen toisia.
Ehkäpä se toimi sinäkin yönä, vaikka olin itse yhdessä vaiheessa tukehtumassa ja sain happea ja jotain raikkaan tuoksuista höyryhengitysainetta.
Joka tapauksessa aamun valjetessa nuo oudot voimat olivat poissa.
Olin itse liian heikossa kunnossa niitä hoitaakseni, auttaakseni tai poistaakseni, mutta jonnekin ne katosivat.
Toivottavasti ne kaikki pääsivät sinne, minne täältä lähtevien kuuluukin päästä - iankaikkiseen valoon.

Tulipahan vain mieleen, että niistäkin pitää jollain tavoin mainita jossakin kirjoituksessa.
En nyt liikkeellä olevasta käsikirjoituksestani löytänyt heti niille sopivaa paikkaa, mutta muuten terästin käsiksen uusinta versiota henkisten voimien osalta.

Kaikkea hyvää ja voimia niille, jotka ovat matkalla Valoon.
rakkaudella,
Chevy

[Chevy]

Nyt on jo kolme pakkia hyllyllä täällä kotona.
Käsis on vielä kolmella kustantajalla katsottavana.

Aluksi mukamas jännitin hiki tiukalla, mitä sieltä tuleman pitää.
Nyt en enää juuri ajattelekaan asiaa, vaan olen aloittanut toisen osan kirjoittamisen.
Se ei ole suoranainen jatko-osa edelliseen, vaan trilogian (?) toinen teos, jonka voi lukea erikseenkin, mutta jossa käsitellään osittain samoja henkilöitä kuin ensimmäisessä,
mutta päähenkilöksi vaihtuu toinen mies.

Kaksi lukua on lähes valmiina.
Taustatyötä on tehtävä hiukan lisää, vaikka aiemmin tehdystä voin nyt hyödyntää sellaisia osia, joita ei ole aiemmin tarvittu tai käytetty.
Heh. Teksti ei kulje samaa vauhtia pulppuamalla kuin ensimmäisen osan suhteen, mutta lähtenee liikkeelle paremmin jahka lisää informaatiota on saatu.

Rakkautta ja valoa kaikille kirjoittajille!
Chevy

[Chevy]

Toisesta osasta on kolme lukua koossa luonnoksina, pitää vielä hioa ja syventää tekstiä.
Tämän teoksen kokoaminen näyttääkin olevan paljon vaikeampaa kuin edellisen, joka
suorastaan pulppusi esille puolen vuoden aikana, ja jota oli helpompi syventääkin.

Ilmeisesti korvien välissä on tapahtumassa jotain, koska kirjoitan paljon virheellisesti, ts. vääriä sanoja,
sanoista puuttuu kirjaimia jne.
Korjaamista ja hiomista tulee siis paljon aiempaa enemmän.

Mutta näillä mennään nyt...

Rakkautta, valoa ja kaunista kevättä teille kaikille!
Chevy

[Chevy]

Alkuviikko kului cajun-kulttuuriin ja musiikkiin tutustuessa, sillä toisen osan päähenkilö polveutuu Louisianan cajuneista.
Nämä tiedonhakujutut ovat kiinnostavia - aina löytää jotain todella erikoista, mitä ei ole aikaisemmin tiennyt.
Nytkin huomasin, että kappale Jambalaya, jota on pidetty Hank Williamsin säveltämänä, onkin varustettu jos jonkinlaisilla juurilla 20 vuotta ennen Williamsia.
Varsinkin cajun-ranskalaiset sanat olivat hauskat.

Olen toki tiennyt cajuneista aikaisemminkin, mutta tämä tanssiin ja musiikkiin sekä ranskan murteeseen liittyvä juttu oli uudempaa.
Hupaisaa oli havaita sekin, että vaikka cajunit nettijuttujen mukaan tanssivat vähän kaikenlaista two.-stepistä valssiin, niin osa heidän musiikkiaan oli
hyvin tutunkuuloista, aivan kuin skandinaavinen/suomalainen pelimannimusiikki.

Kreoleilla on samantapaista, joskin siinä sanat ovat toisinaan espanjaksi, ja mukaan hiipii afrikkalaisia vivahteita, karibialaisia piirteitä jne.
Todella kiinnostavaa!

Nettiin tallennetuissa videonpätkissä näytti, että soittajilla ja laulajilla oli hauskaa - samoin kuin tanssijoillakin.
Jos olisin vähemmän läski ja vaivainen, opettelisin niitä tansseja...

voimahaleja teille kaikille,
Chevy

[Chevy]

Hei te Rakkaat -

tänne kaappiini alkaa kertyä melkoinen määrä pakkeja - nyt tuli taas yhdeltä kustantamolta ei-viesti.
No, ihan kaikkia suomalaisia kustantamoja ei ole vielä käyty läpi, ja käsiksen jonkinlainen versio on mukana kahdessa kilpailussa.
Saas nähdä, miten ämmän käy.

Hauskaa oli huomata, että eräs antologia, jossa on minun kirjoitukseni lisäksi reilut 10 kpl muita samasta aiheesta, on kirjastoista paljon lainattu.
Olen katsonut tämän kotiseutuni sekä Pohjois-Karjalaisen ja Kymenlaaksolaisen konsortion, teosta on hankittu vaihtelevia määriä, mutta ne ovat lähes kaikki joko lainassa
tai odottamass noutoa. Aihepiiri on toki sellainen, joka kiinnostanee erityisesti itäsuomalaisia, mutta kuitenkin.

Kirjoitin antologiaan pseudonyymilla - jos olisin käyttänyt omaa nimeäni, olisi minua luultavasti haastateltu eräässä sanomalehdessä. Siitä ehkä olisi ollut apua
tällä hetkellä liikkeellä olevan käsiksen markkinoinnissa (hehheh), mutta olen ainakin tähän mennessä halunnut pysyä mieluummin anonyymina.

Rakkautta ja valoa teille kaikille ja onnea ja menestystä erityisesti kaikkien käsikirjoituksille, joilla niitä on.
Voimahalein, Chevy

[Chevy]

WSOY oli varmaan saanut valtavan määrän käsiksiä romaanikilpailuunsa, kun eivät vastanneet mitään.
Lehdestä sitten näin, että kilpailun oli voittanut Marja Kangas- niminen nainen Turusta.
En tunne entuudestaan, nyt täytyy seurata tilannetta ja lukea voittajateos.

Muuten kirjoittaminen sujuu - tai sitten ei.
Toista osaa on kymmenkunta lukua valmiina, pari keskeneräistä.
Nyt pukkaa jo kolmatta osaa päälle, siihen aiheen sain yhdestä matkailuohjelmasta. Hmm.
Kunpa selkäruoto kestäisi istumista paremmin - tai ehkä se muistuttaa terveellisesti siitä, että koneen ääressä kykkiminen
on kaikkea muuta kuin terveellistä...

rakkautta ja valoa kaikille kirjoittajille ja kaikille teksteille!
Voimahalein,
Chevy

[Chevy]

Ensimmäisen käsiksen jotkut versiot ovat edelleen parissa paikassa tsekattavina.
Toinen osa on edistynyt muutaman luvun verran - tekstiä on nyt kuutisenkymmentä sivua.
Tuntuu vähän hullulta kirjoittaa alussa lapsesta - en ole koskaan käsitellyt lapsia teksteissäni, paitsi muutamalla rivillä ekassa osassa, enkä tällä hetkellä tunne ketään sopivan ikäisiä lapsia, joilta kysyä, miten ne tekisivät siinä ja tässä tilanteessa.
Eikä se kysyminen välttämättä toisi ihan oikeaa tulosta siksikään, että toinenkin osa käsittelee Yhdysvaltoja, nyt ollaan liikkeellä Georgiassa, eli vielä syvemmällä vanhassa Etelässä.

Saman tien aloitin kolmannen osan, jossa ekan osan henkilöt matkaavat Espanjaan suorittamaan sukuunsa liittyvää vanhaa tehtävää.

Sujuvaa kirjoitusintoa kaikille, jotka tätä jaloa taitoa harrastavat.
Olkoon ajatuksenne luovaa ja nopealiikkeistä.
rakkaudella,
Chevy