Hei te rakkaat,
huomasin että Iltalehden sivut ovat jälleen tänään jumissa. Olin ennättävinäni nähdä, että Enbuskelta olivat amerikkalaiset ihmiset pyydelleet anteeksi.
Ihan tavalliset immeiset kuten taksikuski, myyjätär yms nykissä pyysivät anteeksi. Ilmeisesti sitä, että Manhattanilla oli äänestetty Trumpia.
Kirjekaverini, nuori, fiksu opettaja itäisistä osavaltioista kertoi, että hänen vaimonsa oli halunnut tietää, josko adoptoisin heidät, jos he muuttavat Suomeen, koska eivät tahtoneet asua maassa, jossa oli valittu heidän mielestään kyseenalainen henkilö presidentiksi.
Mielihyvin adoptoin. Ilman pressaa tai sen kanssa.
Mitähän kaikkea me tavalliset tallaajatkin voisimme pyytää anteeksi. Ei ehkä niinkään kenenkään erityisen äänestämistä tai äänestämättä jättämistä.
Vaan ihan jokapäiväisiä arkitöksäyksiä. Kielteisiä ajatuksia toisista, nurjamielistä juputusta nyrkkiä taskussa puristellen, vaikkei sitä nyrkkiä kehenkään olisi iskettykään.
Karman kunniaksi: pyydän tässä anteeksi kaikelta ja kaikilta, joita olen joskus jotenkin loukannut tai kohdellut huonosti.
Näin tapahtukoon.
Compiègnen aselevon muistopäivänä, jolloin ensimmäinen maailmansota päättyi - 98 vuotta sitten,
rakkaudella, Chevy
