Kiitos!
Kuinka kauan olenkaan miettinyt tätä ja näitä sanoja etsinyt, jotta sanat löytävät merkityksen keholle. Usein olen tämän kirjoituksen tänne aloittanut ja sitten tullut se "äääh"- tila. Taitaapi olla sellainen ilmiö itselle,ettei jää siihen tilaan, juur' niihin kipuihin. Nyt tuli se oivallus

että sehän vaputtaa itsensä, kun ne ilmaisee itsestä ulos.
Tässä männeellä viikolla kun kävin lääkärissä ja kerroin lääkärille, että kun kipu alkaa mennä mieleen, niin en saa sitä vahvaa otetta paranemiseen. Kuinka helposti nuo lääkärit tarjoaa mielialalääkkeitä tai kehottavat psykiatrin pakeille. Kun kuitenkin me tunnemme itsemme ja vastaus on meissä. Luonnollinen tapahtuma kun sen antaa tulla esiin. Olen tässä nyt kaivellut itseäni: 'Mistä en sitten päästä irti." Tunnistan itsessäni sen kuitenkin, että annan niiden kipujen tulla. Vaan joku taistelutahto on vielä esillä ja ei löydä sille oikeita sanoja.
Valo- olento....enkeli on ollut matkassa ja ollut apuna suurelta osin. Parannusta ja hyvää oloa on ollut.

Kun on "pilkkonut" omia aistimuksia, mistä mikäkin juontaa. Luottamus on, vaan kun sen siirtää syvälle itseen. Tulee esille muita tuntemuksia. Tällainen kuin itsensä syyllistäminen, vaikka tietoisesti tuntee, ettei voi olla täyttymys muille. Kiltteys on tietysti se myös joka jountaa kehon syviin sopukoihin. Ja onko sitä rehellinen itselleen mitä tekee. Se että olen nyt antanut itselleni luvan levätä, niin kehollisesti kuin henkisesti. Tietysti hieman kuormittaa muiden kommentit, kuinka he sen esittävät. Mukaan tunteeseen ei tietysti tarvitse lähteä ja todennäköisemmin he ei sitä ajattele kuin kehollisesti. No, nyt meni hieman

syvälliseksi. Vaan on nää jotenkin karistettava pois itsestä.
Ruokavaliosta: Minulla on horjunut tämä, kun huomaan että kasvispitoinen ruokavalio on hyväksi parantumiselle. Jotenkin sitä sitten pitkäjänniteisyys puuttuu tästä. Ehkäpä myös siinä mitä laittaa, katsoo myös näitä teini- ikäisiä lapsukaisia ja heidän kehollista tarvetta. Kun ei ihan hirveän montaa ruoka lajia kerralla laitettaisi. Ja paastoakin olen pyöritellyt mielessä.

Se puhdistaisi niin syvältä. Liekö tässäkin itsekurin puutos- tauti iskenyt. Kukkatippoja, maca- jauhetta ja mangesiumia sekä aloe- juomaa viimeisempänä olen ammentanut.
Tuntuu, jotta parantuu, kun lukee näitä teidän kirjoituksia. Jokaisella on se oma tarina ja tuntemus omasta itsestään. Niistä kuitenkin tulee minulle sitä henkistä tukea. Kun on ollut niin yksin näiden kanssa jotta senkin kautta huojennus sisimmissäni tunne.
