Kirjan lopussa oli vastauksia yleisimpiin kysymyksiin. En kuitenkaan löytänyt vastausta omaan askarruttavaan asiaan. Eli voiko aurojen aistiminen aiheuttaa kasvosokeuden eli vaikeuden tunnistaa ihmisiä? En varsinaisesti nää auroja, mutta saan mielikuvia. esimerkiksi tapasin kerran vanhan rouvan ja hänestä syntyi mielikuva kuin hän olisi epävakainen sähkökenttä, jossa varaukset villisti vaihtavat paikkaa. Myöhemmin havainto osottautui käytännössä paikkansa pitäväksi
Kasvosokeus ilmenee minulla hassusti, se riippuu ihmisestä. Jonkun nään hyvin terävästi ja hän jotenkin hyvin persoonallinen eikä jatkossa ole ongelmia tunnistaa häntä uudelleen. Sitten tapaan esim. uuden naapurin, jonka piirteissä ei ole mitään, josta saisin kiinni. En tunnista häntä myöhemmin, jos vaikkapa nään kaupungilla eri ympäristössä. Naapurisovun vuoksi yritän kovasti tunnistaa hänet kodin liepeillä vaikkapa sinisestä takista
Tuntuu kuin tämä ihminen olisi jotenkin sumuinen, en nää häntä selvästi.
On autisteja, jotka eivät tunnista edes perheensä jäseniä. Ja ainakin minun poikani tuntuu näkevän auroja, tämä asia tuli esille myös autistin kirjoittamassa kirjassa. Hänelle ei todella voinut valehdella, kun hän pystyi katsomaan puhajan ajatukset, näki mielessä pyörivät ajatukset kuvina.
