Henkiset oppaat.

Tänne voi kirjoitella kaikkea Taivaallisista ja Maallisista energioista

Valvojat: Jan, Hanna, EaQamra, ThirdEye, Jakke77, Aurinko, Maya, Norna

Henkiset oppaat.

ViestiKirjoittaja poka » 05 Elo 2011, 09:48

Heippa kaikki, hu<g

En oikein keksinyt hyvää paikkaa mihin sijoittaisin tämän säikeen & enkä tiedä voiko näistä
yleinsä keskustella täällä "reiki" foorumilla, mutta pistän tämän nyt tähän kummiskin tyrkylle,
koska tästä reiki foorumista tulee aina niin hyvät fiilikset.

Toivoisin saavani hieman ymmärrystä itselleni kysymällä teiltä, miten te koette & ymmärrätte henkiset oppaat.

Hieman taustaa asiaan.
Olen viimeisen 1/2v ajan meditoidessani kuullut/tiedostanut mielessäni erilaisia henkisiä "ohjauksia" missä minulle kerrotaan usein
henkisiä asioita koskettelevia asioita.Aluksi nämä olivat vain lyhyitä katkelmia sieltä sun täältä
enkä kyennyt pitämään "tilasta" kiinni ja hukkasin usein ajatuksen/tilan.

Nyttemmin (viimeisien kuukausien aikana) ajatukset ovat kirkastuneet hyvin hyvin
paljon ja pystyn helposti pienellä keskittymisellä pitkiin vuoropuheluihin
missä minulle kerrotaan paljon asiaa aiheesta jota kysyn.
Ja olen kysellyt paljon :)

Ja nyt varsinaiseen aiheeseen miksi kirjoitin tämän säikeen on että,
vaikka minulle kerrotaan paljon ja olen kysynyt että kuka nämä tiedot oikein antaa,
kerrotaan minulle että tiedot tulevat kyseisen tason oppailtani jolla olen.

Ok, mikäs sen ihanempaa, mutta samalla minulle nousee aiheesta pienen pieni pelko kaveriksi.

Ja sen se että mitä jos nämä ns. oppaat eivät olekkaan oppaita, vaan omia ajatuksia mielestäni
tai jotain muita ei toivottuja energiota jotka vaan esittävät olevansa oppaitani tms.

Sydämmelläni yritän tunnustella asiaa ja se tuntuu vilpittömältä ja kaikki kaikki asiat mitä minulle on kerrottu
kerrotaan aina syvällisen rakkaudentunteen ja ilon muodossa.

Mutta asia mikä minua hieman vaivaa on se että en saa vastauksia kaikkiin kysymyksiini.
Aina silloin tällöin minulle kerrotaan että kyseisellä oppaalla ei ole tietoa kysymästäni asiasta,
eikä voi valitettavasti auttaa minua sen suhteen.

Tämä on se pieni asia mikä hämmentää minua, eikös oppaiden pitäisi olla "kaikkitietäväisiä"
vai miten olette käsittäneet asian. ?

No sinänsä yritän ottaa asian mahdollisimman rennoin rantein, tuosta pienestä pelkotilasta huolimatta, ja pyrin olemaan pohtimatta niitä liikoja.Keskityn vain nauttimaan sanomista aina silloin kun niitä tulee
ja niinkauan kun sanoma pysyy rakkaudellisena ja iloisena (mitä ovat aina onneksi olleet) keskityn vaan nauttimaan niistä
oikeastaan välittämättä mistä ne kumpuaa.

Mutta silti uteliaana mielenä, olisi mukava kuulla miten te näette & koette asian.
>33>>

Kiitos
Poka
Viimeksi muokannut poka päivämäärä 05 Elo 2011, 20:50, muokattu yhteensä 4 kertaa
poka
 
Viestit: 92
Liittynyt: 27 Helmi 2011, 20:23

Re: Henkiset oppaat.

ViestiKirjoittaja Portobello » 05 Elo 2011, 16:12

Mielenkiintoisia kysymyksiä.

Tässä joitain omia ajatuksiani ja kokemuksiani.
Pidän ensisijaisen tärkeänä testata jokainen henki aina yhteyden alussa. Ei siis riitä, että olen oppinut tuntemaan tämän aiemmin. Pidän luotettavampana testinä kysyä onko hän valosta. Jos lähettää hengille Rakkautta tervehdykseksi, he kunnioittavat sitä. Jos taas yhteydenottajalla ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa, se pakenee paikalta.

Kaikkea saa ja voi kysyä, mutta henget eivät voi aina vastata. Siihen vaikuttaa mm vapaanvalinnan laki ja toisten ihmisten yksityisyyden suoja. Tulevaisuuden asioihin henget eivät myöskään vastata, koska mehän muutamme tulevaisuuttamme valinnoillamme. Eikä muutenkaan olisi kiva tietää juonikäänteitä etukäteen - vai mitä?

Luin juuri eräästä Kryonin kirjasta ihanan ohjeen; kannattaa kysyä: "mitä minun pitäisi (/olisi hyvä) tietää tästä asiasta? Jos ei ole tiettyä kysymystä, voi kysyä vaan: mitä Jumala haluaisi minun tietävän?
Olen kokeillut tuota tämän kesän aikana ja se toimii uskomattoman hienosti! Johan alkaa oppailta tulla juttua. Sellaisia asioita, joita en itse osaisi keksiä, mutta tuntuvat varsin järkeenpäyvältä.
Portobello
 

Re: Henkiset oppaat.

ViestiKirjoittaja poka » 05 Elo 2011, 21:56

Hei,
Itseasiassa hyvin mielenkiintoista tuo kun kerroit
Tuosta tuletko valosta... koska toki olen kysynyt saman kysymyksen
Myös oppaaltani ja saanut lähes saman vastauksen.

Että jos epäilen onko opas oikeasti opas vai petkuttaja.
Niin kysy oppaaltasi tuleeko hän valosta ja rakkaudesta.
Ja että minun ei kannata hirveästi pohtia kuka opas on.

Auttajia on monia erilaisia mutta kaikilla on sama päämäärä.
Pääasia on että auttaja/opas tosiaan tulee valosta ja rakkaudesta.
poka
 
Viestit: 92
Liittynyt: 27 Helmi 2011, 20:23

Re: Henkiset oppaat.

ViestiKirjoittaja cinnabea » 06 Elo 2011, 00:06

Näkökulmani on varmaan sellainen että kaikki eivät voi siihen liittyä, mutta ei tarvitsekaan. Haluan vain tuoda oman näkemykseni tähän ketjuun, koska olen miettinyt itsekin näitä asioita pitkään ja punninnut erilaisia vaihtoehtoja omille kokemuksilleni.

Itse olen lakannut uskomasta henkiin ja sen sellaisiin meidän oman henkemme ulkopuolelta tulevina olentoina. Tiedän että se potentiaalisesti luo joitain ristiriitoja omaan henkiseen ajatteluuni, mutta toistaiseksi tyydyn hyväksymään senkin. Joten sitäkin voi miettiä, onko se sitten niin huono vaihtoehto että oppaat olisivat oman sisäisen viisautemme ja korkeamman johdatuksemme hahmoja ja ääniä.

Onnea oppaiden tutkailemiseen, ole pelotta ja kuuntele itseäsi oppaiden lisäksi! big>3luv
cinnabea
 
Viestit: 94
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 21:47

Re: Henkiset oppaat.

ViestiKirjoittaja poka » 06 Elo 2011, 11:55

Heippa,

Olen hyvin iloinen että asiaa puidaan aivan laidasta laitaan.

Itse painin ihan samojen asioiden kanssa, mihin uskoa ja mihin ei /
mikä olla totta ja mikä ei.

Itse olen nyt olevinaan kanavoinut 2 vuotta (en tiedä mitä) aluksi kirjoittamalla,
sittemmin ajatuksissa.

Tulevatko nämä kirjoitukset/kuvat/ajatukset sitten henkiolennoilta,oppailta
vai ovatko vain omia syvällisiä ajatuksia.
Sitä tulen tuskin koskaan tietämään - tai no aika vaikea sanoa, tietämään ja tietämään
kun kaikki on ilmeisesti loppupeleissä aika pitkälti siitä kiinni mihin uskoo.

Jos ja kun alan esim kovasti uskomaan että kyseessä olisi vaikka opas, niin todennäköisesti
alan niin väittämäänkin pitemmällä aikavälillä.
Mutta omaan aikas skeptisen näkökannan näihin asioihin ja suhtaudun asiaan
aika rennoin rantein, mutta kummiskin toki nauttien tilanteesta ja uteliaana omaa kehitystä seuraten, joten saas nähdä mihin uskon huomenna sitten :)


Itse kanavoinnista.

Itselläni on 2 asiaa/kokemusta mitkä erottaa omalla kohdallani aihetta hieman normaalielämästäni.
Aiheuttaen sen että vertailupuntari kallistuu kohdallani hivenen enempi henkisen maailman olemassaolon puolelle (ainakin tällä hetkellä).

Silloin kun kanavoin piirtämällä, minulla ei milloinkaan ole mitään käsitystä minne kynä
paperilla menee ja mitä se piirtää. Ainoastaan seuraan sivusta haltioituneena mitä kynä
piirtää paperille. Tätä olen usein miettinyt että josko tämä olisi jotain oman tajunnan
toimintaa/tuotetta, niin luulisi että tietäisin silloin mitä olen piirtämässä. Mutta ei. Minulla ei koskaanole hajuakaan mitä kuvasta tulee, paitsi tietysti sitä mukaan kuin näen kuvan kehittyvän alan miettimään että tuohan voisi olla sitä sun tätä. Mutta tässäkin täytyy olla varovainen
jos alkaa paljon miettimään huomaa että kuva saa vaikutteita niistä ajatuksista mitä miettii.
Tämä onkin se vaikein kohta, seurata kuvaa, ihmetellä sen kehittymistä, mutta pitää tietyllä
tavalla neutraali tyhjä mieli, jottei mene sotkemaan omilla ajatuksillaan kuvan muodostusta.

Kirjoittaessa mielen tyhjänä pidolla on jo dramaattinen vaikutus ja saat orginelli tekstin muuttumaan ihan toiseksi jos et saa pidettyä ajatuksia kurissa. (tämä onkin minulle ollut kirjoittaessa aina hirmu vaikeaa)
Näen pari sanaa muodostuvan ja pian olen muodostanut mielessäni niistä jo koko lauseen,
ja kirjoitus muuntuu sen mukaiseksi vaikka sanoma saattaa olla ihan muuta
(on opittu/huomattu kantapään kautta)

Toinen asia mikä myös hieman hämmentää soppaa kohdallani on
että tietämättä aidosta meditaatiosta juurikaan paljon mitään, enkä edes tiedä meditoinko oikeasti vai en. (Hakeudun vain hiljaiseen paikkaan ja yksinkertaisesti hiljennän vain mieleni 10-20 sec) ja olen valmis kysymään onko paikalla ketään oppaitani & muita mestareita jotka voisivat auttaa minua. Niin vastaus tulee melkolailla heti (enemmän tai vähemmän tyyliin: toki,olemme täällä aina)

Niin se mikä tekee asiasta mielenkiintoisen, on se että jos vaikka keskustelen 10min ajan ja lopetan sitten. Minulla ei ole juurikaan mielikuvia mistä keskustelimme. Se mikä keskustelun aikana
tuntui niin selkeältä, kirkkaalta ja selvältä ajatukselta. On keskustelun jälkeen hyvin utuinen.

Tarkoitan sitä että vaikka muistan mistä keskusteltiin en muista kovin hyvin yksityiskohtia.
Eli tila on hieman kuin unessa olisi, kaikki tuntuu niin selkeältä siinä,
mutta kun poistuu siitä tilasta, niin on vaikea muistaa kaikkea sitä mitä vastaanotti.

Itse ajatuskanavointi (jos kyse loppujenlopuksi on edes siitä)
on kohdallani sitä että kun ikäänkuin esitän kysymyksen mielessäni
tulee siihen vastaus myös samantapaisesti, ihan kuin itse vastaisin itselleni ajatuksella.
Tätä on aivan hirmu vaikea yrittää selittää sanoin. Aluksi olin pitkään sitä mieltä
että itse heittelen näitä ajatuksia ulos mielestäni ja generoin niihin vastauksia sitten perään
samalla tavalla, mutta kun pitemmän päälle yritin ja yritin analysoida tätä tilannetta
aloin huomaamaan että vastaukset generoituivat jostain muualta kuin tietoisesta mielestäni.
Eli kun kysyn, tietysti muodostan mielessäni kysymyksen sen jälkeen yritän tyhjentää mieleni
täysin tyhjäksi ja pitää sen tyhjänä ja odotan vain että putkahtaako mieleen mitään ajatuksia ja tuleehan niitä vastauksien muodossa yllin kyllin. Ai että mistäkö älä minulta kysy ei hajuakaan :)


Nämä kaksi asiaa ovat minulle mm. semmoisia mitkä ylläpitävät minulla kipinää aiheesta,
aiheuttaen että kiinnostun ja tongin aihetta yhä enempi ja enempi.

Mutta hyvin nopeasti oma skeptinen mieleni korjaa tilannetta ja yrittää alkaa järkeillä asiaa
(miettii skitsofreniaa ja kaikkea muuta mukavaa) , mutta antaa minun onneksi kummiskin pysyä avoimena ja tutkailla asiaa lisää, ilman että kieltää suoralta kädeltä koko asian olemassa olon.

Siksi on hirmu mielenkiintoista kuulla, miten työ muut olette ajatellet/järkeilleet asian olevan
ja jos teillä on jotain kokemuksia suuntaan tai toiseen.

Ja miksi mun posket hehkuu taas. Aina kun kirjoitan näitä posket tulevat tulikuumiksi
Ilmeisesti energiat virtaa tai jotain :)

Kiitos
ja ihanaa loppukesää kaikille. hu<g
Poka
poka
 
Viestit: 92
Liittynyt: 27 Helmi 2011, 20:23

Re: Henkiset oppaat.

ViestiKirjoittaja Portobello » 07 Elo 2011, 14:53

Ihmiset tarvitsevat nimiä ja muotoja henkimaailmassa olevalle enrgialle ja ilmiöille. Rakkailla lapsilla on monta nimeä.
Niitä voi sanoa oppaiksi, Jumalalksi tai korkeimmaksi itseksi. Tärkeintä on kuitenkin saada yhteys omaan Jumal`itseen.
Jokainen voi valita itselleen parhaimman keinon jäsentää asiaa, josta ei ole olemassa selkeää, ehdotonta totuutta.
Portobello
 

Re: Henkiset oppaat.

ViestiKirjoittaja cinnabea » 08 Elo 2011, 17:08

Niin totta >>33>>
cinnabea
 
Viestit: 94
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 21:47

Re: Henkiset oppaat.

ViestiKirjoittaja Jared » 12 Elo 2011, 20:36

Henkisiä oppaita ei tarvitse ollenkaan ainakaan kun on kyse
Valaistumisesta, (siis Energia-olentoja), ketään ei tarvitse
kohdata. Myöskään Energiahoito ei ole tarpeen sillä tiellä.

Energiahoito on Energiahoitoa, ei ns, "Henkisyyttä."
Henkinen matka on taas sitä itseään.
Jared
 
Viestit: 318
Liittynyt: 09 Heinä 2010, 04:34
Paikkakunta: Oulu

Re: Henkiset oppaat.

ViestiKirjoittaja Portobello » 12 Elo 2011, 21:47

Jared kirjoitti:Henkisiä oppaita ei tarvitse ollenkaan ainakaan kun on kyse
Valaistumisesta, (siis Energia-olentoja), ketään ei tarvitse
kohdata. Myöskään Energiahoito ei ole tarpeen sillä tiellä.

Energiahoito on Energiahoitoa, ei ns, "Henkisyyttä."
Henkinen matka on taas sitä itseään.


Jyrkästi sanottu. Voisitko perustella, vai onko asia fakta, koska sinä olet sitä mieltä?
Portobello
 

Re: Henkiset oppaat.

ViestiKirjoittaja Jared » 12 Elo 2011, 23:21

Portobello kirjoitti:
Jyrkästi sanottu. Voisitko perustella, vai onko asia fakta, koska sinä olet sitä mieltä?


Valaistuneen ei tarvitse kokea yhtäkään astraaliulottuvuuden entiteettiä
matkallaan kohti valaistumista. Ne ovat 2 eri maailmaa.

Mentaatio ja ajattelu ja ego ovat sitkaita sen vuoksi koska omia ajatuksia
arvostetaan. Ajatusten takana ei ole edes olentoa, mielellä on mielikuvituksellinen
yleisö.
Jared
 
Viestit: 318
Liittynyt: 09 Heinä 2010, 04:34
Paikkakunta: Oulu

Seuraava

Paluu Enkelit ja kivet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron