Uskoa, sattumaa vai mielikuvitusta?

Tänne voi kirjoitella kaikkea Taivaallisista ja Maallisista energioista

Valvojat: Jan, Hanna, EaQamra, ThirdEye, Jakke77, Aurinko, Maya, Norna

Uskoa, sattumaa vai mielikuvitusta?

ViestiKirjoittaja viola » 26 Marras 2010, 12:55

Tälle aiheelle saattaa hyvinkin jo löytyä oma osionsa, siirtäkää vapaasti oikeaan osoitteeseen jos tarvis...

Olen pohdiskellut uskon ja luottamuksen merkitystä sekä sitä, missä menee raja todellisen ja kuvitellun välillä. Mistä tiedän, että näkemäni tai kokemani on "oikea"merkki? Usein jos oikein kovasti toivoo jotakin, sitä kenties näkee ja kuulee mitä haluaa nähdä ja kuulla, tulkitsee unen haluamallaan / toivomallaan tavalla (unet kuitenkin tässä maallisessa maailmassa ovat yleisen käsityksen mukaan alitajunnan työstämiä menneen päivän tapahtumia; toki en itse ajattele asiaa ihan niin mustavalkoisesti..), näkee enkelien tai henkien antamina merkkeinä ns. tavallisetkin asiat, jotka meitä jokapäiväisessä elämässä ympäröivät..? Miten paljon tekemisiimme ja päätöksiimme vaikuttavat viesteinä näkemämme asiat, jotka eivät välttämättä viestejä juuri silloin olekaan - vaikkapa kauniin muotoinen lumihiutale ikkunalaudalla, erikoisen värinen vaahteranlehti, tuttavallisesti tervehtivä koiranpentu, jotka olisivat ihanina ja kauniina tilanteessa läsnä joka tapauksessa?

Hyväksyn kanssaihmisiltäni ja myös itseltäni terveen skeptisyyden, mikä ei suinkaan tarkoita ettenkö uskoisi, pyörittelen vain mielessäni asioita monesta eri näkökulmasta ja haen vastauksia myös kysymyksiin, joita joku toinen voisi esittää. Uskon ja luotan, TUNNEN että elämääni on tulossa jotain Suurta, jotain mikä kenties on aina ollut ja jonka aika on nyt nousta esiin. Hyvin malttamattomana odottelen, mitä tämä opinpolku tuokaan tullessaan ;)

Tämmöisiä mietiskelin talvisella juoksulenkillä, joka sitten venähtikin lähen tunnin pituiseksi...

Kauneutta, iloa, rakkautta teidän kaikkien talvipäivään!!!

PS. Sydänmerkki näyttäytyi minulle jälleen >>33>> Mummini oli kaatunut pihalla ja loukannut itsensä. Tästä kuultuani tuijottelin ikkunasta kerrostalon elementtiseinää ja ajattelin itsekseni: enkelit, nyt teitä tarvitaan. Välittömästi näin seinän röpelöisessä pinnassa valoisat sydämen ääriviivat. Ei epäilystäkään >33>> Mummi selvisi pyllähdyksestä parilla tikillä ja säikähdyksellä. Kiitos suojelusenkeleille!!
Jätä ikkuna auki, jos haluat tuntea sateen tuoksun.
viola
 
Viestit: 17
Liittynyt: 19 Marras 2010, 12:07
Paikkakunta: pääkaupunkiseutu

Re: Uskoa, sattumaa vai mielikuvitusta?

ViestiKirjoittaja MariIvoaEleia » 26 Marras 2010, 14:34

Terve kyseenalaistaminen on vain hyvä asia, oikeastaan sitä ilman ei pärjääkään. >33>> Henkimaailma ei ole niin rajoittunutta kuin ihmisen aistit, joten se tulee usein lähelle sellaisena, millaiset raamit olet sen havaitsemiselle rakentanut tai mitkä ovat tiedostamisen valmiutesi. Alitajunta on viisaampi kuin uskommekaan, ja jossain vaiheessa tulet todennäköisesti huomaamaan, kuinka hedelmällistä yhteistyötä se voi päivätajunnan ja näkymättömämmän todellisuuden kanssa tehdä. Työkalujahan siihen on, ihania sellaisia. >>33>> Joskus itselle niitä oman totuutesi näköisiä vastauksia löytyy parhaiten silloin, kun malttaa olla kysymättä, eikä näin ollen jo pelkällä kysymyksellä rajoita vastauksen laajuutta ja anna puitteita sille, millaisena todellisuuden on tarkoitus juuri sinulle näyttäytyä. Vähitellen varmasti huomaat, kuinka osat sattuvat omille paikoilleen, turha kyseenalaistaminen loppuu, koska Tiedät. Havaintosi muodostavat yhä suurempia kokonaisuuksia, vähitellen Oman Totuutesi. Ei ole yhtä oikeaa, on vain jokaisen oma; yhtä hyvä ja samalla tavoin "perille vievä".

Hyvin tuttuja asioita mietit... Tiedän, voi tuntua hankalalta ja vaatii harjoittelua, mutta heittäytymällä, luottamalla, avautumalla, elämällä elämää ilman sellaisia kysymyksiä, joihin on mahdollista kompastua, ja juuri Sydämen ääntä kuuntelemalla, löytyy se oma polku. Nauti siitä! >>33>> >>33>> >>33>>

- Amelian -
Avatar
MariIvoaEleia
 
Viestit: 38
Liittynyt: 11 Kesä 2010, 17:42

Re: Uskoa, sattumaa vai mielikuvitusta?

ViestiKirjoittaja Chevy » 26 Marras 2010, 21:11

Intuitio ja erottelukyky ovat ne välineet, joilla epäilyksiä hälvennetään.

Rakkautta ja valoa tiellesi - mitä enemmän energioiden kanssa tulee tutuksi, sitä
helpommin asiat sujuvat. Koetinkiviäkin osuu tietysti matkan varteen, mutta
niillä on oma tarkoituksensa. >33>>

Sydämenkuva - mainio juttu....
<333
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "
Chevy
 
Viestit: 1622
Liittynyt: 18 Touko 2010, 21:14
Paikkakunta: Turku

Re: Uskoa, sattumaa vai mielikuvitusta?

ViestiKirjoittaja Karhunsydän » 24 Tammi 2011, 12:03

Itsellenikin on ilmestynyt nuita sydämen kuvia jatkuvasti siitä lähtien kun löysimme tyttöystäväni kanssa toisemme. Kerrankin heitin narun lattialle ja tyttöystäväni myöhemmin kysyi, että taittelinko sen siihen häne puolelleen sänkyä. Vastaavia on tapahtunut vuoden mittaan paljon big>3luv
"Sydäntään kuuntelemalla löytää tien, silloinkin kun mieli harhailee."

"Turha huolehtia siitä mihin ollaan matkalla, koska vauhti on sopiva ja maisemat kauniita."
Avatar
Karhunsydän
 
Viestit: 77
Liittynyt: 29 Elo 2010, 22:22
Paikkakunta: Oulu


Paluu Enkelit ja kivet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron