Mulla on usein kaulassa haukansilmä ja punainen koralli, fokusoimista ja elämäniloa.
Spektroliitti on myös mulle rakas mutten ole käyttänyt sitä vähään aikaan, liitän sen henkiseen kehitykseen ja oikeisiin ajoituksiin.
Mä olen luonteeltani aika suurpiirteinen, niin mulla on syntynyt hauska tapa miten elän kivien kanssa. Aika usein niitä vaeltelee lapsen ja kissan hienoisella avustuksella ympäri asuntoa, ajattelen että ne kulkeutuvat energisoimaan mitä paikkoja milloinkin on tarvis. Sitten niitä löytyy silloin tällöin yllättävistä paikoista. Välillä kiviä mystisesti katoaa ihan tyystin, voipi olla että lapsi nakkelee niitä ikkunasta ja joku löytää ne tai jotain. Kesällä yksi keltainen opaali meni palasiksi lämpötilanvaihteluista, kuljin pitkin kesää muruset taskussa ja aina kun tuli sopivan oloinen paikka vastaan hautasin sinne kivenmurusen siunauksen kera,
Mielellään pidän kiviä kasvien lähellä, tekee hyvää niin kiville, kasveille kuin kodin energioille.
Kesällä tein kivi-itsehoitoja tosi paljon ja sitten pitikin ottaa etäisyyttä niihin kun tuntui, että se kivien omistaminen, kerääminen ja niiden kanssa työskentely meni hieman liiallisuuksiin ja söi tilaa henkiseltä ja konkreettiselta kehitykseltä. (ja halusin haalia aina lisää kiviä ja harmittelin kun niitä hukkui ja aattelin että tahdon sen ja sen ja sen... EGO! ) Tarkoitan vain, että sellainen keskittyminen kiville annettuihin merkityksiin ja oman kehityksen hakeminen lähinnä sitä kautta ei välttämättä vie eteenpäin, näin niin kuin kantapään kautta kokemuksella.
Ja että kivien kanssa työskennellessä, kuten muussakin, yhä vähemmän asioita voi selittää niin että tämänniminen kivi tekee sitä ja sitä, kun kyse on monien hienosyisten asioiden suhteista ja vaikutuksista toisiinsa. Siksi tuntemukset on usein parempia oppaita kuin sanalliset ohjeet.
Mielestä ei pääse ulos mielellään.