Maailmanniitty - uni
Lähetetty: 28 Kesä 2010, 08:30
Näin juhannusaattoyönä seuraavanlaisen unen, joka jäi mieleeni erittäin voimakkaasti. Olin unessa kuin elokuvassa, ja tämä minulle näytettiin:
Oli usvaisen hämärä kaunis niitty. Oli kesäisen heinäinen aamuhämärän niitty, kastetta kaikkialla. Niityn keskellä seisoi hahmo, jolla oli punainen pitkä tukka, naispuolinen kaunis olento, jonka kasvoja en kyllä nähnyt. Hänen pitkä tukkansa lainehti ja hän tuntui alaruumiistaan muuttuvan osaksi niittyä, ollen niityn sielu ja henki. Henki ilmeni soittona, olento soitti puuhuilua, uskomattoman kaunista sävelmää, jollaista en ole ikinä kuullut, siihen sekoittui ääniä, jotka eivät voineet tulla pelkästä huiluista, oli kuin kaikkeus ja niitty olisivat soittaneet yhdessä huilua olennon kanssa. Tämä näky oli uskomattoman hieno ja olisin voinut jäädä kuuntelemaan soittoa ja katsomaan niittyä ikuisesti. Tämän jälkeen paikalle tuli ihmisryhmä. Ryhmällä oli valmiit tavat ja uskomukset ja he kuulivat niityn soiton ja elivät sovussa keskenään, koska olivat yhteydessä niittyyn. Niitty antoi heille mahdollisuuden harjoittaa tapojaan ja uskomuksiaan ja ihmiset kuulivat niityn soiton, joka piti heidän sisimpänsä rauhassa. Tämän jälkeen paikalle tuli toinen ihmisryhmä, heillä oli ensimmäisestä ihmisryhmästä täysin poikkeavat tavat ja uskomukset, mutta hekin kuulivat niityn soiton ja elivät rauhassa niityllä. Niityn soitto sai nämä eri ihmisryhmät luottamaan itseensä ja siihen, että heidän tapansa olivat ihan yhtä hyväksyttäviä kuin toisen ihmisryhmän tavat, ja kaikki saivat elää kuten halusivat toisiaan ja niittyä kunnioittaen. Paikalle tuli yhä usemapia ihmisryhmiä ja kaikki mahtuivat niitylle omine uskomuksineen, koska kaikki kuulivat niityn soiton, joka kertoi heille, että heillä oli kaikki hyvin, heidän sisimpänsä oli yhteydessä niittyyn. Jossain vaiheessa kuitenkin väkeä oli niin paljon, että osa ihmisistä ei enää luottanut siihen, että niityn soitto riittää, ja että juuri heidän tapansa ja uskomuksensa ovat niitä, joita kaikkien muidenkin pitäisi noudattaa, koska he alkoivat olla epävarmoja itsestään ja omasta sisimmästään. Mutta epävarmuus oli vain itseluotua harhaa, mutta se aiheutti sen, että sillä hetkellä nämä ihmiset lakkasivat kuulemasta niityn soiton ja samantien alkoivat tuuppia toisiaan ja sotia keskenään siitä, kenen tapojen mukaan kaikkien tulisi elää, koska heidän sisältään katosi tunne siitä, että he olivat kaiki yhtä ja heistä alkoi tuntua siltä, että jokin puuttui ja sen saamiseksi takaisin pitäisi kaikkien elää samalla tavalla. Niityn soittaja hävisi näkyvistä, koska ihmiset eivät enää arvostaneet niittyä ja sitä, että niitty oli se, joka heille oli antanut mahdollisuuden elää. Niityn soittajan soitto kuului edelleen korviini, mutta kovin se vaimeni kaikkien niiden vihaisten ja turhautuneiden ihmisen ajatusten ja tekojen äärellä. Tulin tästä hyvin surulliseksi ja tähän myöskin heräsin. Tiedän, että niityn soittaja on edelleen olemassa ja soittaa, se on hänen tehtävänsä. Meidän pitää vain kuunnella, ja uskoa, että todellakin olemme yhtä vaikka se tässä harhassa niin kovin hankalaksi on tehtykin. On vain uskottava, toivottava ja rakastettava.
Oli usvaisen hämärä kaunis niitty. Oli kesäisen heinäinen aamuhämärän niitty, kastetta kaikkialla. Niityn keskellä seisoi hahmo, jolla oli punainen pitkä tukka, naispuolinen kaunis olento, jonka kasvoja en kyllä nähnyt. Hänen pitkä tukkansa lainehti ja hän tuntui alaruumiistaan muuttuvan osaksi niittyä, ollen niityn sielu ja henki. Henki ilmeni soittona, olento soitti puuhuilua, uskomattoman kaunista sävelmää, jollaista en ole ikinä kuullut, siihen sekoittui ääniä, jotka eivät voineet tulla pelkästä huiluista, oli kuin kaikkeus ja niitty olisivat soittaneet yhdessä huilua olennon kanssa. Tämä näky oli uskomattoman hieno ja olisin voinut jäädä kuuntelemaan soittoa ja katsomaan niittyä ikuisesti. Tämän jälkeen paikalle tuli ihmisryhmä. Ryhmällä oli valmiit tavat ja uskomukset ja he kuulivat niityn soiton ja elivät sovussa keskenään, koska olivat yhteydessä niittyyn. Niitty antoi heille mahdollisuuden harjoittaa tapojaan ja uskomuksiaan ja ihmiset kuulivat niityn soiton, joka piti heidän sisimpänsä rauhassa. Tämän jälkeen paikalle tuli toinen ihmisryhmä, heillä oli ensimmäisestä ihmisryhmästä täysin poikkeavat tavat ja uskomukset, mutta hekin kuulivat niityn soiton ja elivät rauhassa niityllä. Niityn soitto sai nämä eri ihmisryhmät luottamaan itseensä ja siihen, että heidän tapansa olivat ihan yhtä hyväksyttäviä kuin toisen ihmisryhmän tavat, ja kaikki saivat elää kuten halusivat toisiaan ja niittyä kunnioittaen. Paikalle tuli yhä usemapia ihmisryhmiä ja kaikki mahtuivat niitylle omine uskomuksineen, koska kaikki kuulivat niityn soiton, joka kertoi heille, että heillä oli kaikki hyvin, heidän sisimpänsä oli yhteydessä niittyyn. Jossain vaiheessa kuitenkin väkeä oli niin paljon, että osa ihmisistä ei enää luottanut siihen, että niityn soitto riittää, ja että juuri heidän tapansa ja uskomuksensa ovat niitä, joita kaikkien muidenkin pitäisi noudattaa, koska he alkoivat olla epävarmoja itsestään ja omasta sisimmästään. Mutta epävarmuus oli vain itseluotua harhaa, mutta se aiheutti sen, että sillä hetkellä nämä ihmiset lakkasivat kuulemasta niityn soiton ja samantien alkoivat tuuppia toisiaan ja sotia keskenään siitä, kenen tapojen mukaan kaikkien tulisi elää, koska heidän sisältään katosi tunne siitä, että he olivat kaiki yhtä ja heistä alkoi tuntua siltä, että jokin puuttui ja sen saamiseksi takaisin pitäisi kaikkien elää samalla tavalla. Niityn soittaja hävisi näkyvistä, koska ihmiset eivät enää arvostaneet niittyä ja sitä, että niitty oli se, joka heille oli antanut mahdollisuuden elää. Niityn soittajan soitto kuului edelleen korviini, mutta kovin se vaimeni kaikkien niiden vihaisten ja turhautuneiden ihmisen ajatusten ja tekojen äärellä. Tulin tästä hyvin surulliseksi ja tähän myöskin heräsin. Tiedän, että niityn soittaja on edelleen olemassa ja soittaa, se on hänen tehtävänsä. Meidän pitää vain kuunnella, ja uskoa, että todellakin olemme yhtä vaikka se tässä harhassa niin kovin hankalaksi on tehtykin. On vain uskottava, toivottava ja rakastettava.