Hei,
Olen uusi täällä foorumilla. Ajattelin kirjoittaa teille siksi, kun olen jumissa poikani kuolemaan johtaneissa seikoissa. Olen jäänyt jumiin Jos-vaiheeseen. Käyn tapahtumia koko ajan läpi mielessäni, en saa päivän rauhaa, vaan mieleni on kuin syysmyrsky, sisältä olen rikki ja repaleinen.
Rakastan häntä todella paljon. Ikävä ja tuska on kova. Ahdistus painaa mieltäni. Tunnen syyllisyyttä hänen poismenonsa johdosta. Hänellä oli korkea kuume, päänsärky, selkäsärky ja jalkasärky. Kerroin toki kaikki oireet lääkärille, mutta korostin selkäsärkyä enemmän (sillä hänellä oli ennenkin koskenut päähän) ja kysyin voisiko hänellä olla keuhkokuume? Näin omilla sanoillani ohjasin lääkärit siihen suuntaan. Tutkittiin ja todettiin ettei ole, diagnoosiksi tuli ylähengitystie infektio, ja hänet kotiutettiiin. Seuraavana yönä alkoi hänellä pahoinvointi ja soitin ambulanssin paikalle, ambulanssissa hän meni syvästi tajuttomaksi. Reilun puolen tunnin kuluttua saimme tiedon, poikani oli sairastunut meningokokkibakteerin aiheuttamaan aivokalvon tulehdukseen ja siitä aiheutuvaan verenmyrkytykseen. Hän ei enää herännyt, torstaina testien jälkeen julistettiin aivokuolleeksi. Vanhimman poikani kuolemasta on nyt neljä kuukautta.
Olen ystäviltäni saanut hieman tietoa meditoinnista, olen netistä hieman lisää lukenut. Kysyisin, onko teillä sanoa minulle mitään neuvoa, miten saisin asiat järjestymään päässäni, että saisin jonkinlaisen rauhan tuskan keskelle? Voisinko saada apua meditoinnista, miten ja millä tavoin voisin sitä harjoittaa?
Toivon, että teillä jollakin olisi jonkinlaisia neuvoja, joilla pääsisin eteenpäin. Olen erittäin kiitollinen kaikesta neuvosta, jonka minulle annatte.
Sydämellisin terveisin B