Nuoren kuolema

Lisää joukkoon hyväksi kokemasi harjoitukset

Valvojat: Jan, Hanna, EaQamra, ThirdEye, Jakke77, Aurinko, Maya, Norna

Nuoren kuolema

ViestiKirjoittaja Shadowsoul » 06 Heinä 2011, 07:53

Hei,

Olen uusi täällä foorumilla. Ajattelin kirjoittaa teille siksi, kun olen jumissa poikani kuolemaan johtaneissa seikoissa. Olen jäänyt jumiin Jos-vaiheeseen. Käyn tapahtumia koko ajan läpi mielessäni, en saa päivän rauhaa, vaan mieleni on kuin syysmyrsky, sisältä olen rikki ja repaleinen.

Rakastan häntä todella paljon. Ikävä ja tuska on kova. Ahdistus painaa mieltäni. Tunnen syyllisyyttä hänen poismenonsa johdosta. Hänellä oli korkea kuume, päänsärky, selkäsärky ja jalkasärky. Kerroin toki kaikki oireet lääkärille, mutta korostin selkäsärkyä enemmän (sillä hänellä oli ennenkin koskenut päähän) ja kysyin voisiko hänellä olla keuhkokuume? Näin omilla sanoillani ohjasin lääkärit siihen suuntaan. Tutkittiin ja todettiin ettei ole, diagnoosiksi tuli ylähengitystie infektio, ja hänet kotiutettiiin. Seuraavana yönä alkoi hänellä pahoinvointi ja soitin ambulanssin paikalle, ambulanssissa hän meni syvästi tajuttomaksi. Reilun puolen tunnin kuluttua saimme tiedon, poikani oli sairastunut meningokokkibakteerin aiheuttamaan aivokalvon tulehdukseen ja siitä aiheutuvaan verenmyrkytykseen. Hän ei enää herännyt, torstaina testien jälkeen julistettiin aivokuolleeksi. Vanhimman poikani kuolemasta on nyt neljä kuukautta.

Olen ystäviltäni saanut hieman tietoa meditoinnista, olen netistä hieman lisää lukenut. Kysyisin, onko teillä sanoa minulle mitään neuvoa, miten saisin asiat järjestymään päässäni, että saisin jonkinlaisen rauhan tuskan keskelle? Voisinko saada apua meditoinnista, miten ja millä tavoin voisin sitä harjoittaa?

Toivon, että teillä jollakin olisi jonkinlaisia neuvoja, joilla pääsisin eteenpäin. Olen erittäin kiitollinen kaikesta neuvosta, jonka minulle annatte.

Sydämellisin terveisin B
Avatar
Shadowsoul
 
Viestit: 5
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 10:40

Re: Nuoren kuolema

ViestiKirjoittaja Solara » 06 Heinä 2011, 11:34

Shadowsoul, otan osaa suureen suruusi. Ole itsellesi armollinen, älä syyllistä itseäsi, teit kaiken niinkuin näit hyväksi, lääkärien on vastuu, ei sinun. big>3luv

Nostin sulle kortin Viestejä enkeleiltä pakasta, tuli CARESSA

"Yksi vaihe elämässäsi on päättymässä.Pyydä enkeleitä lohduttamaan sinua ja opastamaan seuraavan askeleen ottamisessa."
Lisäviesti: "Saatat tuntea itsesi surulliseksi ja voi tuntua siltä kuin sydämesi olisi särkymässä tämän elämänvaiheen päättyessä.Anna itsellesi aikaa itkeä ja surra.Voit olla varma siitä,että me enkelit olemme vierelläsi lakkaamatta.Kun olet valmis,me näytämme sinulle lempeästi,miten tämä tilanne voi tuoda uusia siunauksia elämääsi.Tuntemasi suru saattaa avata sinulle myös uusia näkökulmia.Se saattaa innostaa sinua viimeistelemään hankkeen,jonka kanssa olet viivytellyt, tai saada sinut pitämään itsestäsi parempaa huolta."
"On tärkeää,että ilmaiset tunteitasi tämän muutosvaiheen keskellä.Pidä päiväkirjaa,puhu luotettavien ystävien kanssa,liity tukiryhmään tai kerro huolesi enkeleille.Mitä enemmän voit antaa tunteillesi sijaa,sen vapaammaksi voit tuntea itsesi.Tarkkaile lisäksi itsetuhoisia tapojasi,sillä ne syntyvät usein vääristyneestä syyllisyydentunteesta.Minä autan sinua pitämään hyvää huolta itsestäsi tämän muutoksen keskellä.Jos kaipaat lohdutusta,sinun tarvitsee vain pyytää,niin otan sinut siipieni suojaan."

Voimia sinulle <333
Solara
 
Viestit: 536
Liittynyt: 01 Kesä 2010, 20:19

Re: Nuoren kuolema

ViestiKirjoittaja sara » 06 Heinä 2011, 11:49

Hei,

Ei ole todellakaan sinun syysi että epäilit poikasi oireiden perusteella muuta sairautta kuin mikä hänellä sitten lopulta oli. Sanot että pojallasi oli korkea kuume, kuumehan on osoitus kehossa riehuvasta tulehduksesta, minkä lääkäri hyvin tiesi. Lääkärin olisi pitänyt tutkia missä tämä tulehdus on poissulkemalla sen syyt yksi toisensa jälkeen (ei niin että kun syy ei löytynytkään keuhkoista, potilas lähetetään kotiin). Ei meistä tavallisista ihmisistä kukaan voi tietää kaikkien mahdollisten sairauksien oireita, siitä syystä meillä on lääketiede ja lääkärit. Nykyinen systeemi vain on ajanut asiat siihen malliin että lääkäreiden tärkeimmät tehtävät näyttävät olevan ihan muita kuin nopean diagnoosin tekemistä.

Toinen asia on, että poikasi tila ymmärtääkseni paheni todella nopeasti. Tällaisissa tilanteissa nostavat ammattilaiset kätensä ylös ja niin joudumme tekemään myös me tavalliset tallaajat. Poikasi ehkä kävi opettamassa sinulle tai muille läheisilleen jotain hyvin tärkeää... Olisiko se voinut olla hänen tehtävänsä tämänkertaisella käynnillä täällä maan päällä? (uskon itse sielunvaellukseen ja että me olemme oppimassa jokaisen elämämme aikana täällä asioita ja myös opettamassa jotain muille). Jos näin olisi ollut, poikasi teki suurimman mahdollisen palveluksen käydessään antamassa teille läheisille sen mikä hänellä annettavana oli ja luopui suurimmasta, mikä hänellä oli, eli elämästä. Hän saattoi olla myös ns. vanha sielu, joka oli ottanut tämän raskaan tehtävän tämän elämän kokemuksekseen ja urhoollisesti teki sen, minkä hän sielunsuunnitelmakseen oli ennen syntymäänsä valinnut. Ehkä sinulla on asiasta aavistuksia, ehkä ei, ehkä et koskaan saa tietää mitä asian takana oli. Varmaa on se, että jotain suurta elämänkokemusta poikasi oli täällä itselleen ja muille välittämässä (tai näin itse uskon, ettei ns. turhia kuolemia ole). Lohdullista tässä kaikessa on mielestäni se, että pojallasi ei ole enää hätää, sillä hän on palannut valoon.

Nämä ovat niin henkilökohtaisia asioita, mihin me kukin uskomme ja miten ajattelemme, että voimme vain kertoa omia näkemyksiämme tilanteeseen ja jos tämä mitä sanon, on ristiriidassa oman uskosi tai ajatustesi kanssa, voit saman tien unhohtaa sanomiseni. Joka tapauksessa toivon että unohdat itsesi syyllistämisen, syyllisiä ei näissä asioissa ole (mielestäni ei edes poikasi tutkinut lääkäri ole syyllinen, koska hän ei varmasti tarkoittanut tehdä väärin, hänen olosuhteensa vain olivat sellaiset, ettei hän sillä hetkellä pystynyt tekemään enempää poikasi puolesta, emmekä tiedä olisiko pystynyt sittenkään vaikka sairauden syy olisikin heti löytynyt).

Varmasti meditaatio voi sinua auttaa eteenpäin, yleensäkin kaikki hiljeneminen kuuntelemaan sisintäsi, jumaluutta tai valoa sisälläsi, miksi sitä kukin haluaa sanoa. Tämä voi olla luonnossa liikkumista tai mitä hyvänsä, mistä nautit. Olet kokenut järkyttävän menetyksen (suurin mahdollinen on oman lapsen kuolema), anna itsellesi aikaa ja salli itsesi surra ja ikävöidä, se on täysin luonnollista. Sinulla saattaa olla edessäsi suuri oppimistilaisuus, mutta ole itsellesi juuri nyt ennen kaikkea lempeä... hu<g hu<g hu<g hu<g >>33>> >>33>> >>33>>
Jos pelkäät, et voi rakastaa.
sara
 
Viestit: 486
Liittynyt: 03 Kesä 2010, 22:21

Re: Nuoren kuolema

ViestiKirjoittaja Rose » 06 Heinä 2011, 19:30

Hei hu<g

Minulle tuli myös mieleen luonnossa oleminen, kuten Sara kirjoitti.

Meillä kaikilla on niin yksilölliset tavat saavuttaa mielenrauha. Itse pääsen parhaiten tasapainoon olemalla yksin, rauhallisessa paikassa. Ajattelen asiat läpi ja järkeilen ne itselleni. Tuskaa voi purkaa liikuntaan, tanssimiseen, huutamiseen. Kuulin naisesta, joka puolisonsa kuoleman jälkeen konttasi metsässä, huusi ja itki. Voi hyvin kuvitella, miten se on auttanut.

Kaikenlainen hiljentyminen on meditaatiota, minun mielestäni.

Valoa >>33>>
Kaikki virtaa
Rose
 
Viestit: 547
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 10:55
Paikkakunta: Kainuu

Re: Nuoren kuolema

ViestiKirjoittaja Shadowsoul » 07 Heinä 2011, 07:18

Kiitos vastauksistanne ja myötätunnostanne. Mietin tuota meditointia, sillä sitä moni ystäväni on minulle ehdottanut, että saisi sisälleen jonkinlaisen rauhan myrskyn sijaan.

Välillä päivät ovat niin raskaita, että tuntuu, ettei mitenkään jaksa. Välillä taas ihan siedettäviä, mutta ahdistus, tuska ja ikävä on niin suuri, että sen alle tuntuu musertuvan. Yritämme perheen voimin mennä eteenpäin, kun taaksepäin en enää pääse. Syyllisyyden tunteen kanssa elän koko loppu elämäni, siihen vain on tyydyttävä ja opittava elämään surun ja kaipuun kanssa. Kiitos tosi paljon teille kaikille, jotka ajatuksissanne mietitte tilannetta.

Aurinkoista päivää kaikille ympäri Suomea.
Avatar
Shadowsoul
 
Viestit: 5
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 10:40

Re: Nuoren kuolema

ViestiKirjoittaja Chevy » 07 Heinä 2011, 19:21

Hei Shadowsoul,

otan osaa suruunne.
Sitäkin suuremmalla syyllä, kun mieheni kuoli aikoinaan vastaavalla tavalla toisen pöpön aiheuttamaan
aivokalvontulehdukseen. Hän tosin oli aikuinen, 42-vuotias, mutta kuitenkin.

Luin taannoin naisesta, jonka omainen oli kuollut sairaalassa. Naiselle tarjouduttiin näyttämään,
missä on kappeli, jos hän haluaisi rukoilla.
Tähän nainen tokaisi, ettei tahdo rukoilla, vaan haluaa kirkua!
Missä on paikka, jossa saa kirkua?....

Olen monista asioista samaa mieltä kuin Sara.

Jäljelle jääneitä painaa yleensä ajatus siitä, että olisi voinut ehkä tehdä jotain toisin.
Kenties, mutta olisikohan se muuttanut sittenkään asioiden kulkua.

Sillä me kaikki olemme kaiken aikaa juuri siinä, missä meidän on tarkoitus olla,
tekemässä juuri sitä, mitä meidän on tarkoitus tehdä,
vaikka on usein mahdoton ymmärtää, miksi.

Minäkin ehdotan luontoon menemistä. Ehkäpä siellä voi välillä huutaa epätoivonsa ja surunsa
ilmoille, mutta sitten vähitellen tyyntyä ja todeta, että Maa, Meri ja Ilma ovat vanhoja, paljon
vanhempia kuin kukaan meistä. Ne ovat nähneet ja kokeneet ihmisen tekoja, iloja ja suruja
tuhansien vuosien ajan. Silti ne yhä Ovat.

Sinäkin olet aikanasi siellä, missä tapaat jälleen poikasi.
Jos uskot uudelleensyntymiseen, voit toivottaa hänelle lempeämpää elämää seuraavassa, tulevassa elämässä.
Joka tapauksessa hän On yhä, vaikket voi häntä nähdä.
Toivon, että jaksat vähitellen muistaa ilolla niitä hetkiä, kun hän oli täällä kanssasi.
Mielen myrskyt asettuvat aikanaan.
Silti et koskaan unohda häntä.
Eikä Sinun tarvitsekaan.

Rakkautta, valoa, iloa ja voimia teille kaikille.
Uskoa omaan itseesi ja luottamusta tulevaisuuteen.
>>33>>
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "
Chevy
 
Viestit: 1406
Liittynyt: 18 Touko 2010, 21:14
Paikkakunta: Turku

Re: Nuoren kuolema

ViestiKirjoittaja Shadowsoul » 08 Heinä 2011, 11:41

Kiitos Chevy ja kiitos muillekin,

Näin hänestä viime yönä unta. Istuimme laiturilla, ja juttelimme erilaisista asioista. Vaikka välillä hän ärtyi, kun ei saanut konetta toimimaan kuten piti, suurimman aikaa hän vain hymyili ja jutteli minulle. Istuimme siinä tosi pitkään. Koko unen ajan minulla oli lämmin ja valoisa olo. Kun uni päättyi ja heräsin, harmittelin mielessäni unen loppumista. Mutta, minulle jäi lämmin ja valontäyteinen tunne koko aamuksi. Yleensä unien jälkeen onnen täyteinen tunne häviää hyvin nopeasti, nyt se jäi jotenkin "päälle". Hymyilen, vaikkakin surullisesti, ja mietin ajatuksissani häntä. Eilen aamuna oli huono aamu. Tuskainen ja ahdistava. Mutta tänään on mieli hellempi.

Olen aina uskonut sielunvaellukseen. Ja siihen, että kun synnymme, on samalla määrätty se hetki, joilloin poistumme täältä. Olenko itsekäs ajatuksissani, kun toivon, että hän odottaisi valossa meitä kaikkia, perheemme jäseniä ja mahdollisuuksien mukaan jatkasimme yhdessä matkaa?

Olen lukenut kirjoja, jotka liittyvät uudesti syntymiseen ja elämään tuolla puolen. Ne tuovat minulle jotenkin rauhallisen olon. Tunne siitä, että hän on yhä täällä, vaikka en häntä fyysisesti näekään, tuo minulle lohtua surun keskellä. Noissa kirjoissa elämä jatkuu toisella puolen lähes saman kaltaisena kuin täällä, riippuen siitä, mitä sielu haluaa oppia. Ja yleensä perheenjäsenet sekä rakastavaiset ovat yhdessä tuollakin puolen. Ajatuksissani en haluaisi hänestä luopua, siksi tuo halu ja pyyntö, että odottaisi meitä, jos se on mitenkään mahdollista.

Hyvää viikonloppua kaikille ja kiitos kirjoituksistanne.
Avatar
Shadowsoul
 
Viestit: 5
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 10:40

Re: Nuoren kuolema

ViestiKirjoittaja Shadowsoul » 14 Syys 2011, 08:51

Muistan yhä tuon unen lämmön ja valoisuuden. Mietin, että se on viesti tuonpuoleisesta pojaltani, että kaikki on hyvin, ei mitään hätää. Kumpi siinä käy kumman luona? Siis vieraileeko poikani unessani, vai menenkö minä tuonpuoleiseen? Ihan kysyn teidän mielipiteitänne.

Siinä valossa ja lämmössä ollessani, poikani vierellä istuen, katsellen hänen hymyileviä kasvojaan, mietin koko ajan, että en halua lähteä tästä pois. Haluan olla tässä mahdollisimman pitkään, nauttia valosta ja lämmöstä sekä tärkeimmästä, poikani seurasta. En missään vaiheessa ajatellut, että näen unta, vaan koin tapahtuman totena. En myöskään edes unessa muistanut sitä, että lapseni on kuollut. Iloitsin vain poikani seurasta.

Miten saisin koettua sen uudelleen?

Kiitos todella paljon, jos jollakin olisi aikaa vastata tai ajatusta tapahtuneesta?
Avatar
Shadowsoul
 
Viestit: 5
Liittynyt: 28 Kesä 2011, 10:40

Re: Nuoren kuolema

ViestiKirjoittaja Ville » 15 Syys 2011, 16:47

Shadowsoul kirjoitti:Muistan yhä tuon unen lämmön ja valoisuuden... Miten saisin koettua sen uudelleen?


Viestisi ensimmäinen lause sisältää vastauksen. Jos on sallittua, voit saada yhteyden uudestaan keskittymällä tunnelmaan ja tietoisuuteen, joka kohtaamisenne aikana vallitsi. Voit tehdä sen esimerkiksi nukkumaan mennessä.

Tietoisuutta kuvaa hyvin sekin, ettet muistanut poikasi olevan kuollut. Samankaltaisessa tietoisuudessa olen tavannut monia edesmenneitä tuttavia. Kohtaamisen kannalta on tärkeää, ettei pidä toista millään tavalla kuolleena vaan tuonpuoleisessa elävänä ihmisenä, joka on sisäisesti edelleen sama ihminen kuin maan päälläkin, mutta ilman fyysistä kehoa.

Kohtaaminen oli varmaankin juuri sitä, mitä ajattelit sen olevan: Viesti tuonpuoleista, että kaikki on hyvin.
Ville
 
Viestit: 54
Liittynyt: 01 Kesä 2010, 18:20

Re: Nuoren kuolema

ViestiKirjoittaja mölli » 15 Syys 2011, 20:32

Poikasi aika tässä olomuodossa tuli täyteen, joten kävi niinkuin oli tarkoitus käydä.
Älä siis syylistä turhaan itseäsi, sillä et tehnyt mitään väärin.
Reppuuni rupiseen riimuni jupisen.
Avatar
mölli
 
Viestit: 316
Liittynyt: 05 Kesä 2010, 22:17

Seuraava

Paluu Meditointi ja henkiset harjoitukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron