REIKIFOORUMI

Täysin samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia Tira Annulin kanssa!

Tuntuu että universumi vähän huvittelee kanssamme tämän tien alussa ja vilauttelee meille ihmeellisiä kokemuksia joihin egomme sitten tuppaa juuttumaan kiinni...

Oma ohjenuorani on pysytellä koko ajan tässä ihan normaalissa elämän "arkitasossa" mahdollisimman lähellä "lähdettä", korkeampaa itseämme, sielua, sisimpäämme, miksi sitten sitä haluammekaan kutsua. Tähän liittyy myös läheisesti nyt-hetkessä eläminen. Silloin kun huomaan olevani etääntymässä keskuksestani (pelot, huolet, hermostuneisuus, mielen hajaantuminen alkavat vaivata), on aika istua meditoimaan (mikä ei välttämättä tarkoita "perinteistä" meditoimista, se voi tapahtua vaikka istumalla luonnossa puun juurella, katsella auringonlaskua tai silittää koiraa).

Omalta osaltani haluan täsmentää sanontaa "ei tunnu miltään".
En itse etsi enkä suosittele mitään valtaisia tuntemuksia, en sisäisiä maanjäristyksiä enkä vilkkuvalojen katselemisia yms.
Erilaisia tuntemuksia saattaa toisille tulla, se ei kuitenkaan ole välttämätöntä, tarpeellista eikä sitä olotilaa ole tarkoitus tavoitella.

Mainitsin hoidettavistani, jotka vuosien jälkeenkin sanovat, ettei heistä tunnu "miltään". Heidän kohdallaan ajattelen sen tilan johtuvan
tukoksista tai avautumattomuudesta energioille. Avautumattomuus voi johtua pelosta tai muista sisäisistä prosesseista.
Tässä tapauksessa se "ei mitään tuntemuksia" merkitsee sitä, että hoito ei tuota myönteistä tulosta, ei voimaantumista, ei
yöunen paranemista tai vireyden kohoamista, ei muutosta siihen vaivaan, johon he ovat hoitoa pyytäneet.
Toki sellaista vaikutusta on havaittavissa, että vaiva ei ole pahentunutkaan.

Tätä kautta tullaan asiaan, joka ei varsinaisesti kuulu alkuperäiseen kysymykseen eikä puhtaasti meditoimiseen mutta mikä on mainitsemieni
henkilöiden kohtalla olennaista: miksi toiset paranevat ja toiset eivät?
En ryhdy tässä vastaamaan tuohon kysymykseen. koska siihen löytyy vastauksia tältä foorumilta muualta ja koska siihen yleensä antaa jokainen
Reiki Master vastaukset kurssillaan.

Ajattelen kuitenkin, että "paranemisen pois jääminen" ja mahdollinen mielen jähmeys meditoinnissa saattavat korreloida keskenään.
Enkä tässäkään tarkoita valopallotouhuja tms.

^Olin juuri vastaamassa samaa, kuin Chevy..Mitään suuria kykyjä, ihmekokemuksia tms ei voi mielestäni saavuttaa, jos sisällä on paljon asioita (chevyn mainitsemat tukokset), jotka pitäisi saada poistettua. Meditoinnin avulla näitä tukkeumia voi availla pikkuhiljaa ja siihen tarvii paljon muutakin. On asioita, joita pitää käydä normaalissa elämässä läpi. Pitää oppia ja poistaa niitä negatiivisuuksia kaiken aikaa. Eli oikeastaan se meditointi on vain yksi pieni osa tätä kaikkea prosessia. Uskoisin siis, että näissä meditointi hetkissä kuitenkin tapahtuu koko ajan jotain pientä, vaikkei sitä huomaa. Se asia, mikä siellä kehossa painaa, poistuu vähitellen ja jossain vaiheessa huomaakin, että paljon muutosta on tapahtunut.
Itsekkään en koe mitään suuria meditoinnin aikana, en näe värejä, enkä pillkuja tai muutakaan. Mutta tiedän kuitenkin, että homma toimii..Puhdistumista tapahtuu joka kerta.

Kiitos kaikille vastauksista

On varmaan totta tuo, että jonkinlaisia "lukkoja" voi olla, jotka estävät energian virtauksen. Vaikea vain selvittää, mistä on kyse ja miten asiaa hoitaa.

Olen edelleen jotenkin lähtökuopissa, tuntuu, etten ole päässyt puusta pitemmälle. Vertaisin tilannetta vaikkapa ihmiseen, joka on lukenut kirjoja uinnista, katsellut videoita ja opiskellut tekniikkaa, mutta ei itse olen edes veteen astunut, uimisesta puhumattakaan. Kaikki on jollain tapaa teorian tasolla.

Olen lukenut esim. Sonia Choquetten kirjan "Herätä sisäinen äänesi", mutta siinä olleiden harjoitusten tekemisestä ei tullut mitään. Samoin olen lukenut erilaisista meditaatiotekniikoista, mutta en osaa soveltaa niitä käytäntöön. En tiedä, onko kyse vain keskittymiskyvyn puutteesta, mutta jotenkin homma ei vain toimi. Ehkä sitten odotan vääriä asioita.

Mielikuvitukseni (visualisoimiskykyni) on mielestäni ihan normaali, näen vivahteikkaita unia ja eläydyn elokuviin yms, mutta jos meditoidessa pitäisi kuvitella vaikkapa jotain valoa tms, ei siitä tule yhtään mitään. Varmaan sen takia nopeasti turhaudun ja jätän asian kesken. En koe edes minkäänlaista rentoutumista, mielenrauhaa tms, jota meditoinnin pitäisi edistää.

En tiedä, liittyykö tämä mitenkään asiaan, mutta olen kärsinyt pahasta unettomuudesta yli 20 vuotta ja minun on myös äärimmäisen vaikeaa nukahtaa. En siis saa rentouduttua ja hiljennettyä mieltäni silloinkaan.

Olen miettinyt reikikurssille menoa, mutta aina lykännyt asiaa, koska pelkään, ettei sielläkään tapahtuisi mitään, etten olisi vastaanottavainen.

Vaikea keksiä, miten auttaa asiaa.Itsetuntemukseni on mielestäni ihan hyvä ja olen tunne-elämäni solmuja käynyt läpi aikoinaan terapiassa.

Jos tahdot saada energiat virtaamaan, ehdotan, että kävisit reikihoidossa tai hakeutuisit itse kurssille . en muista, oliko puhetta siitä,
oletko käynyt hoidossa tai reikikurssilla.
Asioita voi tietysti käynnistää käymällä chakrojen puhdistuksessa tai muussakin energiahoidossa kuin reikihoidossa.
Meditaation mahdollista jähmeyttä voi liikuttaa tekemällä lisäksi maadoitusharjoituksia.
Kaikenlaista muutakin voi harrastaa, tässä ensimmäisiä aatoksia.

Moi, minullekin tuli mieleeni että ehkä olisi hyvä käydä läsnä jonkin sellaisen ihmisen lähellä kuka voisi auttaa sinut alkuun. Joku kurssi tai tapaaminen voisi tosiaan olla hyvä juttu. Ns. yksinäisenä sutena minulle on ollut korvaamaton apu muutamien opettajien tapaamisista.

Suosittelisin ainakin kokeilemaan.