Olen egoni vallassa

Lisää joukkoon hyväksi kokemasi harjoitukset

Valvojat: Jan, Hanna, EaQamra, ThirdEye, Jakke77, Aurinko, Maya, Norna

Re: Olen egoni vallassa

ViestiKirjoittaja cinnabea » 11 Touko 2012, 19:53

Varmaan tarpeellinen muistutus tuo, Portobello. Minulle on muutamaan otteeseen sanottukin että kerään roinaa kruunuun, tai miten sen nyt kukin haluaa ilmaista.

Varmaan yksi asia mikä minun pitäisi muuttaa on se, että kun väsyn ihmisten kanssa olemiseen jota tulee koko ajan työssä paljon, niin pakenen maailmaa internettiin. Kun siis tuo mainitsemani "kone" jymähtää käyntiin, niin netissä roikkuminen omasta kehostani vallan tietämättömänä on yksi "oire". Siis se tunne että minulla on vain mieli tuo minulle mielihyvää. Oletan että se ei ole optimaalinen tilanne ihmisellä.
No en oikeastaan tiedä pitääkö muutos aloittaa oireesta, pitäisi ehkä päästä niihin syihin käsiksi...

Minun pelkonihan eivät ole yliluonnollisia eivätkä liity henkisiin asioihin. Silloin kun tulin tietoisiksi henkisistä ilmiöistä kaikki säikkyys hävisi minusta täydellisesti. Nuorena olin vähän säikky, ennen tietoisuuden heräämistä.

Mutta tosiasia vain on, että koen usein jonkinlaista henkistä pahoinvointia tässä maailmassa, jossa kaikki on niin vieraan tuntuista.
Jokin hyöty oirelevassa "koneessa" on, se luo minulle mielen sisäistä viihdykettä, jopa silloin kun se on sitä egomasiinan rullausta.
Kun kaikki ulkopuolella on niin vaikeaa ja vierasta, niin sisäiset tunteet ovat tuttuja. Sisäänpäin voin kasvaa rajattomasti, ulkomaailma on liian hankala. Tai tunnen, että kun osallistun maailman menoon, erityisesti jos vapaa-ajalla joudun sosialisoimaan laajemmin, niin se ei oikein mene spontaanille tasolle vaan on kovin velvollisuudentuntoista. Ikään kuin joutuisin suorittamaan tehtäviä joista en saa oikein mitään muuta kuin hämmennystä ja arvailuja, meniköhän se nyt oikein ja loukkaantuikohan joku taas.

Tässä minulla on sellainen ajatus taustalla, että ihannemaailmassa ihmiset ovat kauheasti tekemisissä toistensa kanssa ja nauttivat siitä kovin. Sellainen tuntuu olevan niin kaukana minusta. Mietin, että onko se henkisen hyvinvoinnin mittari, että miten paljon saa irti ja miten paljon jaksaa säteillä rakkautta kaikille? Minä en kyllä oikein jaksa sellaista. Kyllähän minä elämää kunnioitan ja jaksan rakkaudella kohdata ihmisiäkin jos en joudu jatkuvasti olemaan heidän kanssaan.
En tiedä, en oikein usko että voin niin paljon muuttua että minusta tulee säteilevä rakkauden lähde. Silti tuntuu, että periaate "egoni on linnani" ei sekään ole parasta mitä tästä elämästä voisin saada.

Kaikki sellaiset kehotukset että avaudu ja maadoitu eivät ole minulle yhtään konkreettisia. Menetelmät nostavat karvat pystyyn tällä hetkellä, en jaksa mitään läksymäistä.

No niin, tämä oli sellaista tajunnanvirtaa... :geek:
cinnabea
 
Viestit: 94
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 21:47

Re: Olen egoni vallassa

ViestiKirjoittaja Portobello » 11 Touko 2012, 21:00

cinnabea kirjoitti:
Kaikki sellaiset kehotukset että avaudu ja maadoitu eivät ole minulle yhtään konkreettisia. Menetelmät nostavat karvat pystyyn tällä hetkellä, en jaksa mitään läksymäistä.



Ajattelin ihan konkreettisia asioita, en vain huomannut sanoa. Pääsetkö työntämään kätesi multaan? Hoida kukkia vaikka sisällä, kulje metsässä, ulkoile jne. Eikä tämä ole läksy. Jos edes jaksaisit pyytää Äitimaalta apua, antaisit siten luvan itsellesi juurtua maahan. Äitimaa hoitaa sinua luonnollisesti ja huomaamatta ilman sinunn ponnisteluja ja pakkoa.

Tilanteesi kuullostaa vakavalta. Onko sinulle tapahtunut jotain, mikä on laukaissut tuon tilanteen? Ikäänkuin olisit pettynyt tekniikoihin ja henkimaailman kanssa työskentelyyn? Luota, että sinusta pidetään huolta. Saat olla tekemättä läksyjä ja siitä huolimatta sinua kannatellaan ja sinussa tapahtuu kasvua.

Olet kuin siemen, joka on jäisessä maassa. Sinussa on kaikki viisaus ja tieto mitä tarvitset herätäksesi kukkaan. Kun aika on, routa sulaa ja huomaat, että sinussa on tapahtunut paljon talven aikana. Turha siellä lumen alla on yrittääkkään mitään tekniikoita tai kasvua. Lepää ja anna kaiken tapahtua.

Tunnistan itsessäni tuota kuvaamaasi pakkoa olla netissä. Minulla se ilmenee joskus pakkona toimia kehoani vastaan syömällä sipsejä tms. Vaikka järki sanoo, ettei tee mieli, jokin minussa saa minut valtaansa. Joskus harmittaa jo syödessä, joskus sen jälkeen. Nämä pakot helpottavat huomattavasti, kun olen kiinni maassa ja kehossani - omassa voimassani. Jos työhuolet tai muut saavat minut keskittymään liikaa päähäni, pakkoja on vaikea hillitä.

Voimia!
Portobello
 

Re: Olen egoni vallassa

ViestiKirjoittaja EaQamra » 11 Touko 2012, 21:23

cinnabea kirjoitti:Tässä minulla on sellainen ajatus taustalla, että ihannemaailmassa ihmiset ovat kauheasti tekemisissä toistensa kanssa ja nauttivat siitä kovin. Sellainen tuntuu olevan niin kaukana minusta. Mietin, että onko se henkisen hyvinvoinnin mittari, että miten paljon saa irti ja miten paljon jaksaa säteillä rakkautta kaikille?



Yksinolo on ihan terveellistä, ellei jopa suositeltavaa. Minun kokemukseni on, että ihmisiä, tai ylipäätään mitä vain, voi myös rakastaa silloin kun on ihan ypöyksin. Tai jos ei tunnu että rakastaa, ei sitten tunnu siltä. Antaa tulla vain sen tunteen, mitä on tullakseen! ;)

Kenen se muuten on se ihanne, että ihannemaailmassa on oltava tekemisissä 24/7 toisten kanssa? Jos et tunne sitä ihannetta 100 prosenttisen omaksesi, onko se oltava sinun ihanteesi?

Mikä oikeasti on sinun ihanteesi, mistä saat aitoa hyvää oloa ja iloa? Nettiin on helppo upottautua, piiloutua, kokemusta on. :? Jokainen tuntee itse pohjimmiltaan mikä on hyväksi ja millainen tekeminen tuo aitoa hyvää oloa/maadoittumista. Vaatii ainakin minulla tahdonvoimaa ja itsekuria tehdä sitä, mitä olemus tarvitsee. Kuten yksinolo, kävelylenkki, raivaus, siivous tai se tassujen multaan työntäminen. :D Usein ego, tai mikäpä lieneekään, haluaisi vain roikkua netissä ja 'kuunnella konetta'. :lol: Ja nämähän ovat tietenkin jokaisen omia kokemuksia, näkemyksiä. Ja edellä kuvailtu allekirjoittaneen. ;)

hu<g -Ea
Avatar
EaQamra
Moderaattori
 
Viestit: 167
Liittynyt: 06 Kesä 2010, 20:31

Re: Olen egoni vallassa

ViestiKirjoittaja Portobello » 11 Touko 2012, 21:52

Komppaan EaQamaraa

Cinnabea, tajusin yhtäkkiä, että saatat olla masentunut?
Ehkäpä vastausta ei kannatakkaan etsiä egon kukistamisesta, lääkärikäynti voisi olla parempi ratkaisu.

Ihmisten luomat sosiaaliset paineet saattavat pahentaa masennusta. Ja masennus taas saa aikaan halua vetäytyä syrjään.
Portobello
 

Re: Olen egoni vallassa

ViestiKirjoittaja cinnabea » 11 Touko 2012, 22:36

Olen kyllä käynyt lääkärillä ja ammattiauttajalla juttelemassa, mutta kliinista masennusta minulla ei ole :).
Sen verran toki olen omassa todellisuudessani kiinni että ymmärrän tilanteeni kokonaisuutena. Kokonaisuutta en nyt tässä ketjussa ole kertonut, joten annetaan syvällisten diagnoosien olla. Kuvailin yhtä asiaa mikä minua vaivaa, tietenkin osa aina heijastaa kokonaisuutta. Tämähän se aina on nettifoorumeilla, kun kerrot jotain itsestäsi niin lukija täydentää omalla tulkinnallaan ne kohdat joita ei ole kerrottu. Se on ymmärrettävää etenkin jos lukija on ratkaisukeskeinen. No, vinkeistä voi kyllä edetä ratkaisuihin mutta joskus paras olotila löytyy jostain välimaastosta.

Kiitos maadoitusvinkeistä, luontoyhteyttä aion hoitaa lisää ja se minulla onkin toiminut hyvin. Luonnossa ei voi olla liikaa. Puutarhanhoito ei ehkä ole aivan minun juttuni mutta suunnitelmia on ainakin siirtää muutamaa kukkasta pihamaalla ;)

Joo EaQamra, niinhän se on. Ei se ole minua, se ylenpalttinen sosiaalisuus.
Luulenkin että egoni harhauttaa minua looppiin jossa vertailen introverttiä itseäni seurallisiin ihmisiin ja haikailen että olisinpa yhtä spontaani ja osaisin rakastaa ihmiskuntaa yhtä auvoisasti kuin muut. Kun se vaikuttaa olevan palkitsevaa.

Vielä tuosta olenko pettynyt henkisiin hörhöilyihin. Olen ollut suhteellisen avoin hengellisesti ja henkisesti, ja minulla on ollut aktiivisempia ja passiivisempia aikoja niiden harrastamisessa.
En ole pettynyt henkisiin asioihin, vaikka ne tunnetasolla antavat minulle korkeintaan mietoja juttuja. Tosin olen aika järki-ihminen, että voihan se olla sitä. Joskus saan mahtavia oivalluksia, mutta ne ikään kuin karkaavat käsistä kun yritän sanoittaa niitä tai laittaa ylös. Ne vaipuvat tiedostamattomalle tasolle tai jatkavat jonnekin... näkymättömiin. Kaikki vain tulee hetkeksi kohdalle ja sitten unohdan ne. AIvan oikein: unohdan. Sitten ne ovat minulle taas kuin aivan uusia asioita tai hyvin kaukaista menneisyyttä. Tai ehkä tulevaisuutta, mistäpä sen tietää. Minulla on kyllä muutamia hyviä ystäviä joiden kanssa on mukava jutella ja harrastaa henkisiä asioita.
Kaikki on mennyt sillä saralla hyvin, kun alkuun vain maltoin heittää ennakkoluuloni pois. Silti minussa on vahva skeptikko. Asennemuokkaukseen on vielä varaa.
cinnabea
 
Viestit: 94
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 21:47

Re: Olen egoni vallassa

ViestiKirjoittaja sara » 11 Touko 2012, 23:03

Cinnabea, hu<g

Olen aina arvostanut/pitänyt tavastasi suhtautua foorumilla esiinheitettyihin asioihin/ajatuksiin/keskusteluihin... Olet kommentoinut asioita jalat maassa -asenteella analyyttisesti (päinvastoin kuin mihin itse yleensä pystyn). Analyyttiseen ajatteluun kykenevillä taitaa mieli olla enemmän esillä häsläämässä kuin monilla muilla meistä hörhöistä (sanoo superanalyyttisen filosofimiehen vaimo...). En tiedä uppooko lainkaan... Jos näin on, mielihän voi pitää meitä tosi tiukassa komennossa, paljon enemmän kuin ego vaikka kai ne sotkeutuu iloisesti toisiinsa... Itse olen viime vuosina opetellut rakastamaan itseäni (huh että se on vaikeeta) ja yrittänyt valjastaa mieltä armollisemmaksi itseäni kohtaan.

Jotenkin viimeksi olisin ajatellut sinusta, että "kärsit" epäsosiaalisuudestasi tai jostain vastaavasta (vaikka kyllä, nyt kun tuon sanot, voin kuvitella että olet vähän epäsosiaalinen (luultavasti ainoastaan hyvässä mielessä). Ihanne, kyllä kai, mutta onko sillä loppujen lopuksi väliä... Kuka jaksaa kaikkia ihmisiä aina ja kaikkialla? En minä ainakaan, ja olen mielestäni keskimääräistä sosiaalisempi, hahaha.

Jossain vaiheessa työssäni (käyn täällä Espanjassa tulkkaamassa ihmisiä lääkärissä, sairaalassa yms.) jouduin ihan konkreettisesti etäännyttämään emotionaalisesti jotkut ihmiset/asiakkaat. Minulle tuli fyysisesti (henkisestä puhumattakaan) paha olo heidän kaataessa päälleni kaikki huolensa ja ongelmansa. Silloin tajusin että minä olen minä ja he ovat he ja heidän on ratkaistava itse ongelmansa, ne eivät kuulu minulle enkä minä voi niitä ratkaista. Voin auttaa mutta sen jälkeen kun tapaaminen on ohi, en enää mieti heidän asioitaan. Tää voi kuulostaa vähän eri asialta mutta liittyy tähän sosiaalisuuteen, ettei meidän tarvii mennä tunteiden tasolla muiden ihmisten juttuihin mukaan (eikä ole hyväkään niin tehdä). Totta kai kun ystävä purkaa huoliaan, autan ja halaan kun hän itkee suruaan, mutta edelleenkään en mene hänen suruunsa mukaan. MIelestäni jopa pystyn auttamaan paremmin niin pitkään kun en mene siihen tunteeseen mukaan. En nyt ollenkaan tajua miksi kirjoitan tätä asiaa, puhuit ihan erilaisesta sosiaalisuudettomuudesta. Ehkä tästä avautuu jotain sulle, en tiedä.

Tuon yleisen maailmantuskan kanssa on mielestäni vähän sama juttu. Kun itse ajattelen että kaikki tässä maailmassa on juuri siellä missä kaiken pitääkin olla, siis uskon tähän prinsiippiin kuin vuoreen, ei enää ole tilaa suuremmille huolenaiheille... Juu, talous menee päin helvettiä, kärsin lamasta omassa tilipussissa tosi paljon, mutta uskon että tään on mentävä näin että tilalle voi tulla jotain uutta, parempaa...

En ymmärtänyt ihan konkreettisesti missä tilanteissa ego sua häiritsee... Itse jotenkin olen alkanut ajatella että että ego taitaa olla mukanamme niin kauan kuin henki pihisee. Jotenkin olen tyytynyt siihen tilanteeseen että hyvä kun huomaan kun "taas ego nostaa päätään". En ole vielä kyennyt varsinaiseti vaikuttamaan egoon, mutta en toisaalta ole asiasta erityisesti huolestunut, en tiedä pitäiskö olla...Eikös se kuitenkin ole aika inhimillistä...

Ihmeellistä sekasotkua tuli tästä postauksesta, mutta lähetän kuitenkin... >>33>> >>33>> >>33>>
Jos pelkäät, et voi rakastaa.
sara
 
Viestit: 486
Liittynyt: 03 Kesä 2010, 22:21

Re: Olen egoni vallassa

ViestiKirjoittaja Jouki » 14 Touko 2012, 18:02

cinnabea kirjoitti:Arvelen että olen egoni vallassa koska minulla on tiettyjä ajatusmalleja ja tunnelukkoja jotka aina pamahtavat päälle uudelleen ja uudelleen varjostaen olotilaani erityisesti elämän muutostilanteissa. Tulevaisuuden huolta ja ihmisiin liittyviä pelkoja, jotka perustuvat aiempiin kokemuksiin.

Hellou Cinny long time nou sii,
annoit kattavan määritelmän egosta, identiteetti, jonka jokainen muodostaa itse samaistumalla yllä kertomiisi asioihin.
Ajatusmallit, tunnetilat(neg.-lukot),muistikuvat jne.


cinnabea kirjoitti:Olen kyllä aikojen saatossa "kokeillut kaikkea", mutta silloin kun nämä jylläävät niin energialla ja rakkaudella hoitaminen tuntuvat kamalan abstrakteilta keinoilta. Enkä oikeastaan toivo menetelmiä joista olisi apua. Vaikka olen tutustunut niihin ja käynyt kursseja, ja ehkä tulevaisuudessakin vielä käyn kursseja niin jotenkin se kurssilla olo itsessään antaa minulle niin paljon, siis enemmän kuin ne opitut asiat.

Noin siinä käy, kuten kerroit." Vatsa ei täyty" tyhjästä, keinoista, jotka eivät lisää ymmärrystä.
Ymmärryksen kehittyminen "täyttää vatsan". Samaistuminen tunnetiloihin jne.estää näkemästä niiden todellista luonnetta ja
senkään vuoksi emme ymmärrä mistä on kysymys.
Sinnikäs takertuminen Egoon eli usko siihen, että se on yhtäkuin "minä" synnyttää kieltämättä elämän vaikeina aikoina
paskamaisen fiiliksen pelkoineen ja huolineen.

Jos opettelee suhtautumaan itseensä(minään)vähemmän vakavasti huumoria apuna käyttäen,
voi siinä olla tuo viisauden ja ymmärryksen kehittymisen alku. Sisäistä dialogiaan kuunnellessa tarkkaavaisesti
huomaa pitävänsä helposti totena kaikkea mahdollista. Tällaista tälläkertaa, tiijä sitten mitä hyötyä, mutta olihan
tätä mukava raapustaa, heh.
- Vive memor leti -
Jouki
 
Viestit: 34
Liittynyt: 05 Kesä 2010, 10:28

Re: Olen egoni vallassa

ViestiKirjoittaja sara » 14 Touko 2012, 19:15

cinnabea kirjoitti:Siis se tunne että minulla on vain mieli tuo minulle mielihyvää. Oletan että se ei ole optimaalinen tilanne ihmisellä.
No en oikeastaan tiedä pitääkö muutos aloittaa oireesta, pitäisi ehkä päästä niihin syihin käsiksi...


Hauskaa että sinulle mieli tuo mielihyvää kun itse olen viime vuodet lähinnä ponnistellut tuon mielen hillitsemiseksi, niin että se jättäisi minut rauhaan ja saisin avattua apposen auki sen sydänyhteyden, minkä kautta ymmärtääkseni olemme suorassa yhteydessä universumiin, lähteeseen, miksi kukin sitä haluaa nimittää. Mielihän yrittää ja onnistuu koko ajan sen suoran virtauksen katkaisemaan...

Oisko niin että kursseilla olet saanut virtausta päälle (itselläni on näin käynyt) ja siksi kurssi on tuntunut tärkemmältä kuin sen anti (koska kurssin jälkeen ei virtaustila olekaan enää säilynyt, tämäkin itse koettua..).

hu<g hu<g hu<g
Jos pelkäät, et voi rakastaa.
sara
 
Viestit: 486
Liittynyt: 03 Kesä 2010, 22:21

Re: Olen egoni vallassa

ViestiKirjoittaja cinnabea » 19 Elo 2012, 21:02

Kiitos vastauksista viimeisille kirjoittelijoille!

Sara, tarkoitin mieltä jotenkin muuten kuin vastapainona sydämelle. Enemmän niin kuin kroppa/mieli -jaottelua.

No, olen tullut siihen tulokseen että kaikki egoiluni ovat minulle suojautumismekanismeja, siitä johtuu se mekaaninen tunnekin.
cinnabea
 
Viestit: 94
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 21:47

Edellinen

Paluu Meditointi ja henkiset harjoitukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron