Sivu 3/5

Re: Mitä on valaistuminen

ViestiLähetetty: 17 Huhti 2012, 21:24
Kirjoittaja Portobello
Pallaskissa kirjoitti:Mielenkiintoista! Toisaalta tunnistan Laura2n kuvaamat tilat ja toisaalta ymmärrän Portobellon näkemyksen siitä, että kuvatunkaltaiset kokemukset voidaan luokitella myös dissosiatiivisiksi :D

Oma näkemykseni on, että "valaistuneisuudessa" ei ole mitään, mikä ARVOTTAISI asioita. Ei ole hyvää eikä pahaa, ei minuutta, on vain erilaisia "näkökulmia". Kaikkeus sisältää kaiken. Mitään ei pidä poistaa, ei hoitaa eikä arvottaa valoksi tai pimeäksi, sillä ne ovat Ykseyttä hu<g Valaistuminen on vain sen toteamista. Hyväksymistä.

Taidan tuntea kaksi valaistunutta. Kumpikin heistä on yhä ihminen, elää ihmistodellisuudessa ja tekee aivan arkisia asioita. Heillä on yhä myös inhimilliset tunteet, mutta nähdäkseni ero on siinä, että he ymmärtävät olevansa ihmishahmossaan ja osaavat nähdä myös "kaiken muun" samanaikaisesti jolloin se oma tunne asettuu paikalleen kokonaisuuden osana ja siitä voi hyväksyen irrottautua. big>3luv


Minäkin tunnistan Laura2;n kuvaamia tiloja. Tiedän myös, että moni ihminen leimataan mielisairaaksi henkisten kokemusten vuoksi. Kaikkea ei kannata puhua ääneen lääkärissä tai muuallakaan. Olen myös tavannut mieleltään sairaita, jotka luulevat olevansa milloin jeesuksia, milloin parantajia tai enkeleitä, muutamia mainitakseni. Heillä on tuntomerkkinä ahdistunut energia, elämänhallinnan puuttuminen; jätetään työpaikat, asunnot menevät, ihmissuhteet hajoavat - usein siksi, että läheiset kärsivät voimattomuudestaan ja uupuvat. Mieletään sairas ihminen ei myöskään kykene ottamaan vastaan kritiikkiä tai huolta hänen mielenterveydestään. Se aiheuttaa usein välien katkeamista. Ihminen kuvittelee olevansa jotenkin erityisempi kuin muut. Tai ihminen luulee olevansa vainottu. Tällainen ihminen voi olla myös hyvin ailahtelevainen. Välillä yliempaattinen ja hetkessä ilkeä ja toisia vähättelevä.

Minä uskoisin tuntevani yhden, jo henkimaailmaan siirtyneen, valaistuneen. Tunnistin hänet ihanasta Rakkauden energiasta ja suvaitsevaisuudesta. Hän eli myös tavallista ihmisen elämää, mutta kaikki tuntui sujuvan häneltä helpommin. Hän oli hyvin vaatimaton, eikä koskaan korostanut itseään. Hän hyväksyi jokaisen juuri sellaisena, kuin oli. Hänen puheissaan oli syvää viisautta. Hän halusi löytää kaikkein kurjimmastakin tilanteesta jotain hyvää, ja valoi itseluottamusta jokaiseen. Vaan en varmaksi väitä, että hän oli valaistunut. Minulle hän kuitenkin oli kuin majakka, joka edelleen näyttää suuntaa, millaiseksi haluan tulla.
Jaa, tulipa mieleen toinenkin... ja ehkäpä kolmaskin. En ole näköjään ennen ajatellut ihmisiä tältä kantilta.
Mutta olivatko he "vain" hyviä ihmisiä, henkisentien kulkijoita vai valaistuneita? Minulle sillä ei ole väliä. Tärkeintä on, mitä he antoivat maailmalle ja minulle henkilökohtaisesti.

Mitä sitten ovat vihkimykset? Olen lukenut kuvauksia niistä ja uskon muutaman vihkimyksen läpikäyneeni. Nehän saattavat olla useinkin pitkiä haasteellisia jaksoja elämässä ja niistä selviydyttyään ihminen on askeleen "valaistuneempi". Diana Cooper kirjoittaa kirjassaan 2012 vihkimyksistä hyvin kiehtovasti, mutta samalla yksinkertaisesti.

Re: Mitä on valaistuminen

ViestiLähetetty: 17 Huhti 2012, 21:36
Kirjoittaja Portobello
Laura2 kirjoitti:
Siis mikä elämän hallitsemattomuus? :o Sanoisin, että hallinnassa kyllä elämä on ollut, ja on vieläkin :D


Toisesta ketjusta:
Laura2 kirjoitti: lopetin koulun,työn, ja katkaisin suhteet 2 vuodeksi sukulaisiin,

Re: Mitä on valaistuminen

ViestiLähetetty: 17 Huhti 2012, 22:00
Kirjoittaja Laura2
Portobello kirjoitti:
Laura2 kirjoitti:
Siis mikä elämän hallitsemattomuus? :o Sanoisin, että hallinnassa kyllä elämä on ollut, ja on vieläkin :D


Toisesta ketjusta:
Laura2 kirjoitti: lopetin koulun,työn, ja katkaisin suhteet 2 vuodeksi sukulaisiin,


Aivan... Sekö on hallitsemattomuutta? ehkä ennemminkin päinvastoin. Tilanne ei ollut ihan niin mustavalkoinen kuin tuosta lauseesta saa käsityksen.. Opiskelin kauppaopistossa, ja tajusin etten halua myydä tavaroita lopun elämääni, ja isäni puolen sukulaisiin katkaisin yhteyden koska siinä kohtaa meillä meni sukset ristiin arvomaailmoiden suhteen ja monen muun asian. Minun piti etsiä itseäni ja saada aikaa käsitelläkseni "näköalanmuutosta", ja suorastaan ahdistuin materialismisesta ja pinnallisesta suvustani, jolle raha ja maine on kaikki kaikessa. Onneksi asiat olivat niin hyvin, että en tuolloin edes tarvinnut koulua tai työpaikkaa, saati sitten ahdistavaa energiaa ympärilleen luovia ihmisiä. Sain viettää paljon aikaa perheeni, oman itseni, luonnon ja eläinten kanssa >33>>
Se oli käännekohta, opettava kokemus, josta olen kiitollinen tuhannesti :)
Ei kyseessä ollut mikään 2 vuoden "syrjäytyminen" kaikesta :D

Re: Mitä on valaistuminen

ViestiLähetetty: 18 Huhti 2012, 00:50
Kirjoittaja reikite
Minä olen ymmärtänyt niin, että valaistuminen tarkoittaa haluamisen sammumista ja kärsimyksen loppumista. Se edellyttää useimmiten pitkäkestoisia henkisiä harjoituksia (Jalo kahdeksanosainen tie)

http://www.nic.fi/~laan/polku.htm



"Vaikka korkea päämäärä saattaa nyt vaikuttaa kaukaiselta, polku sinne löytyy jalkojemme alta. Voimme vakiinnuttaa polun kahdeksan osatekijää mielessämme jos olemme päättäväisiä ja ponnistelemme. Meidän on ensin oikaistava näkemyksemme ja selvitettävä aikomuksemme. Sitten on puhdistettava käytös: puhe, teot ja elinkeino. Tällä perustalla harjoitamme tarkkaavaisuutta ja ponnistelemme kehittääksemme keskittymiskykyä ja sisäistä näkemystä. Harjoitus etenee hitaasti ja asteittain, eikä kannata odottaa nopeita tuloksia. Joidenkin kohdalla eteneminen on nopeaa, toisten kohdalla hidasta, mutta siitä ei pitäisi tehdä innostuksen eikä lannistumisen aihetta. Vapautuminen on vääjäämätön tulos polusta, ja se saavutetaan sinnikkäällä harjoituksella."

Toisaalta kerrotaan, että joskus valaistumisen on voinut saavuttaa yhtäkkiä. Yhteistä näille kaikille kuitenkin on myötätuntoinen toiminta.

Re: Mitä on valaistuminen

ViestiLähetetty: 18 Huhti 2012, 07:35
Kirjoittaja Portobello
reikite kirjoitti:Minä olen ymmärtänyt niin, että valaistuminen tarkoittaa haluamisen sammumista ja kärsimyksen loppumista. Se edellyttää useimmiten pitkäkestoisia henkisiä harjoituksia (Jalo kahdeksanosainen tie)

http://www.nic.fi/~laan/polku.htm



"Vaikka korkea päämäärä saattaa nyt vaikuttaa kaukaiselta, polku sinne löytyy jalkojemme alta. Voimme vakiinnuttaa polun kahdeksan osatekijää mielessämme jos olemme päättäväisiä ja ponnistelemme. Meidän on ensin oikaistava näkemyksemme ja selvitettävä aikomuksemme. Sitten on puhdistettava käytös: puhe, teot ja elinkeino. Tällä perustalla harjoitamme tarkkaavaisuutta ja ponnistelemme kehittääksemme keskittymiskykyä ja sisäistä näkemystä. Harjoitus etenee hitaasti ja asteittain, eikä kannata odottaa nopeita tuloksia. Joidenkin kohdalla eteneminen on nopeaa, toisten kohdalla hidasta, mutta siitä ei pitäisi tehdä innostuksen eikä lannistumisen aihetta. Vapautuminen on vääjäämätön tulos polusta, ja se saavutetaan sinnikkäällä harjoituksella."

Toisaalta kerrotaan, että joskus valaistumisen on voinut saavuttaa yhtäkkiä. Yhteistä näille kaikille kuitenkin on myötätuntoinen toiminta.


Tästä tuli mieleeni Buddhan tarina. Hänhän etsi totuutta vuosia erilaisista traditioista. Mikään ei tuntunut hänestä oikealta. Lopulta hän päätti istua joen rannalla bonsaipuun alla, kunnes löytää vastauksen. Siinä hän sitten veden virtausta katsoessaan oivalsi jotain - ja valaistui.
Mitä hän oivalsi? Ehkäpä juuri sen, että ei tarvitse etsiä, kaikki on tässä koko ajan. Kaikki mennyt, tuleva ja tämä hetki on olemassa koko ajan, eikä meidän tarvitse suorittaa tai etsiä mitään.

Re: Mitä on valaistuminen

ViestiLähetetty: 18 Huhti 2012, 10:47
Kirjoittaja Rose
Kiitos, reikite <333

Uskon, että vaiva palkitaan. Kuljen omaa vauhtiani. Varmaan vallan säikähtäisin, jos kaikki tulisi "äkkiryssäyksellä" big>3luv

Tämä menee vähän ohi aiheen, mutta vauhdista on kysymys tässäkin. Tämän viikon olen olen varannut kevätsiivoukselle. Joka onkin yllättävän hidasta :mrgreen: Kuvittelin, että käyn komerot läpi tuossa tuokiossa, mutta kylläpä kuluu aikaa! Mutta kun sitten seuraavana päivänä tarkastelen edellisen päivän työntuloksia, tuntuu upealta. Energia soljuu niin paljon paremmin.

Samalla tavalla tunnen soljuvani Valoa kohti >33>>

Re: Mitä on valaistuminen

ViestiLähetetty: 18 Huhti 2012, 13:01
Kirjoittaja Pallaskissa
Portobello kirjoitti:Minä uskoisin tuntevani yhden, jo henkimaailmaan siirtyneen, valaistuneen. Tunnistin hänet ihanasta Rakkauden energiasta ja suvaitsevaisuudesta. Hän eli myös tavallista ihmisen elämää, mutta kaikki tuntui sujuvan häneltä helpommin. Hän oli hyvin vaatimaton, eikä koskaan korostanut itseään. Hän hyväksyi jokaisen juuri sellaisena, kuin oli. Hänen puheissaan oli syvää viisautta. Hän halusi löytää kaikkein kurjimmastakin tilanteesta jotain hyvää, ja valoi itseluottamusta jokaiseen. Vaan en varmaksi väitä, että hän oli valaistunut. Minulle hän kuitenkin oli kuin majakka, joka edelleen näyttää suuntaa, millaiseksi haluan tulla.


Oih big>3luv Avainsana hyväksyminen. Ihanaa, että majakoita on!

Re: Mitä on valaistuminen

ViestiLähetetty: 18 Huhti 2012, 16:24
Kirjoittaja Portobello
Rose kirjoitti:
Samalla tavalla tunnen soljuvani Valoa kohti >33>>


Hyvin sanottu!

Aina emme edes huomaa, että meissä tapahtuu muutosta. Silloinkin, kun arki painaa päälle. Kannattanee luottaa, että päätös lähteä polulle kantaa meitä. Vaikka joskus on tehtävä tietoistakin siivousta sisimmässämme.

Re: Mitä on valaistuminen

ViestiLähetetty: 18 Huhti 2012, 16:33
Kirjoittaja Portobello
Pallaskissa kirjoitti:
Oih big>3luv Avainsana hyväksyminen. Ihanaa, että majakoita on!


Niin, ilman majakoita olisimme hukassa.

Ihminen ei valaistu pelkästään itseään varten, vaikka se onkin jokaisen henkilökotainen kokemus. Jokainen valaistunut - ja moni matkalla olevakin - palvelee planeettaa toimimalla valona, joka herättää uinuvat. Se valo koskettaa sieluamme, vaikka emme päivätietoisuudessa edes huomaisi sitä.

Toisaalta ihmisen ei tarvitse odottaa valaistumistaan voidakseen auttaa toisia. Kaikki hyvä minkä olemme löytäneet on jaettavissa toisille.[/quote]

Re: Mitä on valaistuminen

ViestiLähetetty: 24 Huhti 2012, 11:15
Kirjoittaja kivi
Mielenkiintoinen aihe keskusteltavaksi.

Minulla on joitain sirpaleisia ajatuksia siitä, mitä valaistuminen voisi olla. Se voisi olla sitä, että kuuntelee sydämensä ääntä, eikä egon. Egon pulinat käyvät tarpeettomiksi ja häviävät taka-alalle. Valaistunut ihminen ei arvostele, ei arvota, ei tuomitse, ei pelkää, ei loukkaannu, vaan hyväksyy. Hän elää kulloisessakin hetkessä.

Me kaikki ihmiset, jotka normaalissa yhteiskunnassa toimitaan ja eletään, tarvitaan kai kuitenkin egoa jossain määrin. Eihän me muuten tehtäisi mitään eikä kyettäisi järjestelemään asioita, eikä arvottamaan niitä. Eli ehkä valaistuminen on tila, joka ei ole "päällä" koko ajan?

Ehkä valaistuminen on jollakin tapaa egon vastakohta, sen toinen puoli. Ja niiden olisi hyvä olla tasapainossa? Ei ole hyvä pelkkä valaistuminen ilman egoa, ei oo hyvä pelkkä ego ilman hippustakaan valaistumista.

Tai sitten valaistuminen on puhdasta rakkautta ja olemista vain.

Jotain tällaista itse asiasta ajattelen. Ehkä ;)