Jared kirjoitti:Emme ikinä kuule toista ihmistä, vaan kuulemme
oman käännöksemme hänestä. Myös kaikkein intiimeissä
suhteissamme.
Niimpä, maailma ja muut ihmiset ovat vain heijastumia, peilikuvia omasta todellisuudesta..
maikkula kirjoitti:Hei Laura!
Tällaisen "painostuksen" alla et ehkä saa sanottua sitä, mitä halusit tänne liittyessäsi sanoa.
Me olemme täällä kuitenkin olemassa pidemmän aikaa, joten tervetuloa vaihtamaan ajatuksia kanssamme.
Juu, tulipa vastaanotto...
Koitan ehtiä vastailemaan ja jopa kertomaan siitä kokemuksesta, nyt vaan aika on niin vähissä, ja pääkin jäässä tällee aamutuimaan..
Portobello kirjoitti:Laura2 kirjoitti: mutta kun itse tulet tähän vaiheeseen, tiedät,
Mihin vaiheeseen? Mistä päättelet, että olet minua "edellä"? On ihmisiä, jotka eivät huutele kokemuksiaan netissä.
Uskot todella olevasi valaistunut. Kertoisitko mitä sana valaistua sinulle tarkoittaa?
Siihen vaiheeseen, että olet valmis..se on vain ns.totuuden aukeaminen, ohjelmoinnin romuttaminen, tyhjyys. No itsellä tapahtui niin, että olen aina ollut ns."henkisellä tiellä" ja kun ensimmäinen heräämis-askel tapahtui, lähdin menemään sitä kohti sellaista vauhtia, ettei mikään muu ollut oleellista....lopetin koulun,työn, ja katkaisin suhteet 2 vuodeksi sukulaisiin, ja se aika oli Kovaa itsetutkiskelua, maailmankaikkeuden tutkiskelua, mietiskelyjä, oivalluksia, kunnes kaikki yhtäkkiä oli "selvää" ja palaset olivat loksahtaneet paikoilleen..Niihin aikoihin kundaliinini myös nousi ylös asti,se oli huiman tuntuinen kokemus (kuin henkinen orgasmi; vääntelin sohvalla, nauroin ja itkin vuorotellen, ja näin värejä joita en ikinä ole niin kauniita nähnyt), silloin en kylläkään tiennyt, mitä tapahtui, vaan vasta vuosia myöhemmin.. Ja en edes muista tarkalleen, "miten" tai missä järjestyksessä kaikki kävi, koska se oli niin uutta ja sitä olen jälkeenpäin sulatellut ja punninnut, tutkinut..
olen huono selittämään, mutta siinä oli lyhykäisyydessään ainakin osa kokemuksesta..
Mutta se vaati sulattelua, tai sanotaanko Sopeutumista, tähän uuteen "tilaan", kun koko entinen "Todellisuus" romuttui, kuorittiin pois kerros kerrokselta, egon hajottaminen myös. Ja lopputuloshan oli tämä, mutta sitä pitää vaan jatkaa elämistä "näyttämöllä", ainakin minun tapauksessani, onhan minulla ihana poika, enkä aio lähteä mihinkään
En missään nimessä ajattele, että olisin Edellä, vaan eri tilanteessa..eikä niitä voi lokeroida,koska ainakaan minun todellisuudessani ei ole mitään "parempaa" tai "huonompaa", "oikeaa" tai "väärää", kaikki on juuri niinkuin pitääkin..ei tarvitse kyseenalaistaa, mutta kyllähän se tekee joskus roolipelistä jännittävämmän?
älkää ottako vertauskuviani niin painavina, ne nyt ovat mitä ovat...