Pelko on turhaa - vai onko??

Lisää joukkoon hyväksi kokemasi harjoitukset

Valvojat: Jan, Hanna, EaQamra, ThirdEye, Jakke77, Aurinko, Maya, Norna

Pelko on turhaa - vai onko??

ViestiKirjoittaja leppäkerttu » 03 Loka 2011, 10:46

Olen viime aikoina lueskellut paljon henkistä kirjallisuutta, erityisesti sielun vaellukseen/inkarnoitumiseen liittyen ja sitä kautta tietenkin ihmisen maanpäällisen elämän aikana tapahtuvaan kehitykseen liittyen.

Minua on lievästi häirinnyt - tai pitäisikö sanoa että omasta tilanteestani johtuen ihmettänyt - kirjoissa lähes aina esiintyvä väite että vasta sitten henkinen kehitys voi edetä ja "chakrat avautua ja säteillä rakkautta" kun pelosta pääsee eroon. No tässä vaiheessa olen vielä melko samaa mieltä, mutta lähes aina seuraa myös seuraava ohje: "kun vaan rakastaa ja antaa sydämen säteillä valoa, niin kaikki pelko on turhaa ja mitään ei tarvitse pelätä". Yhdessä kirjassa jopa sanottiin (olisiko ollut Sylvia Brownea) että väkivallan uhriksi joutuminen voi osaltaan johtua siitä että säteilee epävarmuutta ja kun ajattelee koko ajan pelkoa niin kutsuu sen ikäänkuin itse luokseen (eli olisi jollain tavalla itse syypää kohtaamaansa väkivaltatilanteeseen). Ymmärrän toki karman, oppiläksyt ja muut itse sieluntasolla valitut asiat, mutta tämä pelkokäsite on mielestäni edelleen vähän kummallinen.

Ymmärrän että sellaisesta pelosta voi (ja pitää) hankkiutua eroon mikä on turhaa. Turhia pelkoja oman näkemykseni mukaan ovat sellaiset että "kelpaanko tällaisena kuin olen", "onnistunkohan saavuttamaan tavoitteeni", "mitä jos mokaan itseni" jne jne.
Sen sijaan ihan _konkreettinen_ ja _aiheellinen_ pelko ovat mielestäni silti sellaisia asioita joita ei ihan rakkautta säteilemällä saa kumottua kuitenkaan. ;)

Esimerkiksi vaimoaan hakkaava mies ei välttämättä lainkaan lopeta sitä pahoinpitelyä sillä, että nainen muuttaa suhtautumistaan. Jossain määrin se pitkässä juoksussa voi vaikuttaa miehenkin reagointitapaan, mutta ei se väkivaltatilanne sillä pysädy että "antaa sydänchakran virrata rakkautta ja valoa". Omakohtaisesti taas minulla on läheinen (lähisukulainen), josta en ihan kokonaan pääse mitenkään eroon, ja joka ikinen kerta tavatessamme väkivallan uhka on todellinen. Kyseinen henkilö on mielenterveysongelmainen ja hyökkää väkivaltaisesti jokaisen hänen luonaan käyvän henkilön kimppuun - välillä ihan ilman näkyvää syytäkin. Olen tämän kyseisen henkilön seurassa yrittänyt viestiä rakkautta, valoa, ollut tyyni ja rauhallinen, mutta niin vaan on käsiksi käyty ja kurkusta tultu kuristamaan. Onnekseni olen itse vahva ja riuskaotteinen jotta saan helposti puolustettua itseäni eikä nämä väkivaltatilanteet ole fyysisessä mielessä vaaraksi, mutta silti tietyllä tapaa pelkoni uudestä välikohtauksesta on vähintäänkin aiheellinen. Pelko on tässä tapauksessa sitä, että pelkään ottaa lapsiani tai puolisoani mukaan näille käynneille koska en halua että he joutuvat kokemaan sitä kun minulle raivotaan, huudetaan tai minuun käydään käsiksi. Tämä on ehkä minun karminen oppiläksyni, että minulla on tällainen häiriintynyt läheinen, mutta en haluaisi tällä kuormittaa omaa perhettäni ja varsinkaan lapsiani. Eikä se muutenkaan mukavaa ole että fyysistä koskemattomuutta loukataan ja ruumista satutetaan, vaikkei nyt mistään kuoleman vaarasta kyse olekaan.

Olen myös törmännyt tuttavapiirissä tapauksiin missä vainoaja vainoaa uhriaan, ja uhri pelkää - ja uskokaa pois, ei siinä aina rakkauden ja valon säteileminen auta jos oikeasti pelkää henkensä ja terveytensä puolesta ja siihen pelkoon on aihetta (esim. lähestymiskiellon saanut vainojaja rikkoo kieltoa toistuvasti). Samoin isä joka pahoinpitelee lastaan, saa aikaan sen että lapsi elää koko lapsuutensa pelossa ja hädässä (tästäkin on omakohtaista kokemusta....). Pelko on kuitenkin elämän jatkumisen kannalta oleellinen itsesuojeluvaisto jonka avulla ihminen hätätilanteesta selviää. Pelossa eläminen on todellakin kuluttavaa, mutta miten siitä pelosta pääsee eroon jos siihen on ihan oikeasti aihetta, konkreettinen uhka olemassa ja todistettu "hyökkäyshistoria" taustalla (esim.perheväkivalta).

Koko tämä pitkä jaaritus tuossa yllä siis kiteytyy seuraaviin kahteen kysymykseen:

1) onko ylipäätään aina PAKKO luopua pelosta, jos aihetta pelkoon objektiivisesti tarkastellen on

2) onko todella niin että henkinen kehitys on silkka mahdottomuus silloin jos vähänkin pelkoa on olemassa? Eikö pelko eräällä tavalla kuitenkin ole myös merkki avoimesta sydämestä, siitä että tuntee paitsi rakkautta ja myötätuntoa, niin myös hätää, surua, ja pelkoa? Onko avoimen sydämen tunnusmerkki vain ilo, riemu ja hyvinvointi?

Tämä nyt oli jo melkoista proosaa ja tajunnanvirtaa, mutta jos joku keksii miten pelosta noin vain sormia napsauttamalla pääsisi eroon, niin kuulisin sen mielelläni. :D

Onneksi rakkaus viime kädessä voittaa pelon, mutta itse ainakin toistaiseksi en vielä pysty toteuttamaan sitä mantraa että "kaikki pelko on turhaa ja aiheetonta". Ehkäpä keksin sen viisasten kiven miten sitten rakkautta säteilemällä voin suojella itseäni ja läheisiäni. >>33>>
leppäkerttu
 
Viestit: 30
Liittynyt: 21 Elo 2011, 10:17

Re: Pelko on turhaa - vai onko??

ViestiKirjoittaja Rose » 03 Loka 2011, 11:32

Tässäpä onkin paljon pohdittavaa.

On olemassa monenlaista pelkoa. Yksi laji on terve pelko. Jos toinen on väkivaltainen, on varmaan aivan terve tunne pelätä.

Sitten voi olla elämänpelkoa. Ei uskalla tehdä mitään, kököttää vaan kotona pelkäämässä. Silloin ei voi mitään saadakkaan, kun ei uskalla yrittää.

Minusta pelkoa ei voi eikä kannata yrittää poistaa. Pelon kanssa pitää oppia pärjäämään ja käsittelemään sitä. Pelon tunteella on aina viesti itselle.

Pelko on tunne siinä missä kaikki muutkin tunteet.
Kaikki virtaa
Rose
 
Viestit: 547
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 10:55
Paikkakunta: Kainuu

Re: Pelko on turhaa - vai onko??

ViestiKirjoittaja Ville » 03 Loka 2011, 16:07

leppäkerttu kirjoitti:Pelko on tässä tapauksessa sitä, että pelkään ottaa lapsiani tai puolisoani mukaan näille käynneille koska en halua että he joutuvat kokemaan sitä kun minulle raivotaan, huudetaan tai minuun käydään käsiksi.


Mielestäni toimit aivan oikein. Hieman sama kuin, että lapsille ja herkille ihmisille ei kannata näyttää liian vaikeasti käsiteltäviä asioita, kuten psykologisia kauhuelokuvia. Sen valinnan voi tehdä myös ilman pelkoa.

Jos henkinen kehitys olisi mahdotonta sen vuoksi, että vähänkin pelkoa on olemassa, ainoastaan valaistuneet mestarit voisivat kehittyä henkisesti. Kenties pelosta vapautuminen voi viedä lähtökohdista riippuen jopa monia inkarnaatioita.

Tärkeintä tässä kuten monessa muussakin asiassa on kuunnella omaa sydäntään sopusoinnussa maalaisjärjen kanssa.

Mielestäni kaikki pelot ovat väliaikaisia ja niistä vapautuu pikkuhiljaa - ikään kuin aaltoillen. Kun yhteys sydämeen/sieluntietoisuuteen on kyllin voimakas, kaikki pelot haihtuvat. Mutta kun tietoisuutemme luonteena on aaltoilla elämänvirran mukana, pelot voivat tulla aallonpohjalla hetkeksi takaisin, kunnes taas yhteytemme sydämeen vahvistuu. big>3luv
Ville
 
Viestit: 54
Liittynyt: 01 Kesä 2010, 18:20

Re: Pelko on turhaa - vai onko??

ViestiKirjoittaja Chevy » 05 Loka 2011, 05:28

Oma subjektiivinen mielipiteeni on se, että ns. normaalia pelkoa voi olla olemassa eikä se estä henkistä kehitystä eikä sulje pois sydämen avoimuutta ja henkisen kehityksen mahdollisuutta.

Tapasi valita perheesi pois ko. henkilön läheltä on minusta hyvin tehty. Tekisin itsekin samalla tavalla.
Kuitenkin uskon, että asioihin voidaan vähitellen vaikuttaa.
On totta, että epävarmuus ja pelko kutsuu puoleensa pelottavia tilanteita.
Sekä abstraktisti että konkreettisesti.
Pelkohan vaikuttaa jopa ihmisen sisäeritykseen, joten ihmisen pelon voi jopa haistaa.

Elämäntilanteiden järkevä valinta ja niiden mukaan toiminta ei ole hallitsematonta pelon valtaan asettautumista.
Onhan esim. järkevää pukeutua kylmällä säällä asianmukaisesti eikä lähteä pakkaseen puolipukeissaan siksi että osoittaisi, ettei "pelkää" sairastumista. Emmehän normaalisti kävele kadullekaan katsomatta suuntaan ja toiseen ajatellen, että kun ei kavahda liikennettä, niin ei loukkaannu, vaikka astuisi suoraan kohti vyöryvän rekan alle.

On tosiaan eri asia antaa pelon halvauttaa elämänsä kuin käsitellä päivittäisiä epävarmuustilanteitaan.
Harvapa meistä on niin täydellinen, että se rakkauden säteily olisi kaikkiallista ympäri vuorokauden ja kaikissa tilanteissa riittävää virtausta.

Rakkaudella,
>33>>
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "
Chevy
 
Viestit: 1622
Liittynyt: 18 Touko 2010, 21:14
Paikkakunta: Turku

Re: Pelko on turhaa - vai onko??

ViestiKirjoittaja sara » 05 Loka 2011, 20:59

Tärkeä kysymys ja tärkeä aihe Leppäkerttu!!!

Luulen itse asiassa että monissa ns. henkisen kehityksen kirjoissa on se puute, että erilaisia termejä tai käsitteitä käytetään niissä hyvin vapaasti ja sen kummemmin tarkentamatta tai erittelemättä. Hyvä esimerkki voisi olla juuri tuo että minkä tyylisestä pelosta milloinkin puhutaan.

Niin kuin sanot "pelko on kuitenkin elämän jatkumisen kannalta oleellinen itsesuojeluvaisto jonka avulla ihminen hätätilanteesta selviää". Nimenomaan näin, eikä sellainen hetkellinen pelko estä chakrojen avatumista (jostain olen lukenut että jo chakrat olisivat kiinni, kuolisimme :lol:, tässä toinen esimerkki epäselvästä tai kevyesti heitetystä "faktasta"). Ei myöskään sellainen, jossa suojelemme itseämme ja muita väkivallalta. Eikä edellisillä ole mielestäni myöskään mitään tekemistä "henkisen kehityksen etenemisen" kanssa.

Sen sijaan sillä on, minkä seurauksena olemme erilaisten huolien ja pelkojen vallassa (niin kuin monet meistä ovat) eikä niiden tarvitse olla mitään hypoteettisia vaan myös ihan mahdollisia. Tarkoitan vaikkapa työttömäksi jäämisen, rahattomuuden tai väkivallan pelkoa (silloin kun kukaan ei meitä juuri sillä hetkellä uhkaa). Nämä ovat niitä pelkoja joista meidän pitäisi pyrkiä pääsemään eroon (toisin sanoen olla huolehtimatta etukäteen sellaisesta mitä ei ole tapahtunut) ja näihin voimme vaikuttaa omalla suhtautumisellamme (kasvattamalla luottamusta siihen että elämä kantaa jne.) ja juuri noilla kirjojen ohjeilla rakastamisesta ja sydänvalolla.

Eli vastauksena Leppäkertun kysymykseen mielestäni ei ole pakko luopua (eikä pidä luopua) todellisesta pelosta tai sanotaan pikemminkin että varotoimista todellista uhkaa vastan.

Pelot eivät myöskään mielestäni estä henkistä kehitystä, sen sijaan ne rajoittavat meitä ja estävät meitä olemaan henkisesti vapaita. Hädän, surun ja pelon tunteet ovat minusta inhimillisiä. Sanotaan että tunteet ovat todellisia..

Eipä taida olla poppaskonstia pelkojen poistamiseksi, kuten ei huolehtimisenkaan... On hyvä muistaa mistä sana huolehtiminen on peräisin. Englanniksi se on paljon kuvaavampi "pre-ocupation" eli etukäteen huolehtiminen (huolehtia siis jostain mitä ei ole vielä edes tapahtunut :lol: ). Tässä on juuri se jutun juoni, jos vain aina sen muistaisimme...

>>33>> >>33>> >>33>>
Jos pelkäät, et voi rakastaa.
sara
 
Viestit: 486
Liittynyt: 03 Kesä 2010, 22:21

Re: Pelko on turhaa - vai onko??

ViestiKirjoittaja Tinde » 09 Loka 2011, 08:49

Aihe, jota olen miettinyt todella paljon omien paniikkihäiriöksi aikoinaan paisuneiden pelkojeni vuoksi. Itse olen sitä mieltä ettei pelko ole tarpeen, mutta reagoimme pelolla koska emme ole valaistuneita, vielä. Eli reaktiona (egon reaktiona) se on ok, ja sen hyväksyminen ja vapauttaminen vie meitä eteenpäin. Jos sen sijaan yrittää kieltää pelkonsa, hidastaa vain kehitystään. On pelkoreaktioita, jotka syntyvät spontaanisti tietyissä tilanteissa. Joillakin pelko on jatkuvasti läsnä, ns. elämisen pelkona. Uskon että tämä on jonkinlainen käännekohta ihmisen elämässä. Tajua, kuinka epävarmaa tämä ihmisenä eläminen on, muttei ole vielä oivaltanut olevansa turvassa siitä huolimatta. Ihminen siis samaistuu vielä voimakkaasti egoonsa, mutta ymmärtää jo, ettei se voi tuoda hänelle kaivattua turvaa. Siinä on oltava hetki tyhjän päällä, että oivallus jostain suuremmasta voi tulla.

Edes vaaratilanteissa pelko ei mielestäni ole tarpeen. Usein ego kuitenkin reagoi pelolla. Jos kuitenkin olemme vahvasti samaistuneen henkeemme egon sijaan, ei ole mitään pelättävää. Edes kuolemanvaara ei silloin pelota. Joskus on tarpeen kuolla, joskus pelastautua kuolemalta, mutta kummassakaan tilanteessa ei pelko ole tarpeen (vaikkakin inhimillistä). Vain voimakas läsnäolo ja toiminta sydämen ääntä kuunnellen on silloin tarpeen.

Nämä ovat omia ajatuksiani vuosien varrella kokemastani. Pelkään edelleen monia asioita, mutta uskallan jo antaa pelon tulla ja olen päässyt paljon eteenpäin. Ja chakroista vielä, ajattelen että ne avautuvat hiljalleen sitä mukaa kun saamme pelkomme vapautumaan. Pikkuhiljaa, askel kerrallaan eteenpäin.

Tiivistäen: pelkoa emme mielestäni tarvitse, se on väärinymmärryksen "räjähdys" joka haluaa vapautua kauttamme. Kun kaikki pelko on vapautettu olemme valaistuneita ja tämä oppikoulu on saatu päätökseen.

<333
Tinde
 
Viestit: 11
Liittynyt: 02 Kesä 2010, 08:13

Re: Pelko on turhaa - vai onko??

ViestiKirjoittaja Chevy » 12 Loka 2011, 06:46

Uskon, että me kaikki olemme vähitellen matkalla kohti pelotonta tulevaisuutta.
Voima olkoon kanssamme.... :mrgreen:
rakkaudella, >33>>
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "
Chevy
 
Viestit: 1622
Liittynyt: 18 Touko 2010, 21:14
Paikkakunta: Turku

Re: Pelko on turhaa - vai onko??

ViestiKirjoittaja Jared » 21 Loka 2011, 13:24

O! 8-)

Joskus riippuu siitä, onko itse hakkaava vai
hakattava. Pelottelija vai peloteltava.

Joskus ei siitäkään.

Hammaslääkäri voi olla pelottava jollekin hoitosalissa,
mutta kalamiehenä/kalakaverina järvellä vallan loistava
tyyppi.

yms.
Jared
 
Viestit: 318
Liittynyt: 09 Heinä 2010, 04:34
Paikkakunta: Oulu

Re: Pelko on turhaa - vai onko??

ViestiKirjoittaja Arian » 29 Loka 2011, 02:33

leppäkerttu kirjoitti:väite että vasta sitten henkinen kehitys voi edetä ja "chakrat avautua ja säteillä rakkautta" kun pelosta pääsee eroon.


Tuo on osittain totta. Sillä energiakehossamme on pelot ja kokemuksemme kiinni. (Oletan, että tämä aiheuttaa sen myöskin, että emme edes aina pysty ajattelemaan järjellämme/ylemmällä tietoisuudella/sielullamme, sillä energiakeho on niin voimakkaassa osassa päänaluettamme. Pelkkä teoria, mutta jotenkin kuulostaa järkevältä :?: ) Kun peloistaan/huonoista muistoistaan pääsee eroon, niin tuntee, että energakeho on puhdas ja tosiaan säteilee täydellä teholla, kun tietää, että on tarpeeksi vahva pitämään itsestään huolta, niin henkisesti kuin fyysisestikkin.

Lisäksi kaikki pelko on turhaa, sillä se häiritsee meitä olemasta sitä mitä todella olemme. Ne ovat tulleet aina ulkopuoleltamme, eivätkä sisältämme. (Tähän mainittakoon, että on myös pelkoja jotka ovat seuranneet meitä edellisistä elämistämme. Nekin ovat siis tulleet ulkopuoleltamme, mutta jääneet sisäämme tähän elämään.)


leppäkerttu kirjoitti:siitä että säteilee epävarmuutta ja kun ajattelee koko ajan pelkoa niin kutsuu sen ikäänkuin itse luokseen (eli olisi jollain tavalla itse syypää kohtaamaansa väkivaltatilanteeseen).


Tämäkin väite on tosi. Kun meissä tai ympärillämme on negatiivisuutta (lasken tähän myös pahemman puoleiset henget mukaan, sillä kaverini miesystävää seurasi monen vuoden ajan ilkeä henki, joka tunki mieheen pelkoa, etenkin näyttää tunteitaan, ja kun se lopulta saatiin tuhoutumaan, niin miehestä katosi kaikki pelko ja hän pääsi vihdoin näyttämään tunteensa.) niin se automaattisesti kutsuu muuta negatiivisuutta ympärilleen.


Ja peloistaan/traumoista pääsee tosiaan eroon rakkauden, syvemmän ymmärryksen ja rohkeuden kautta. Kaikki negatiivisuus on poistettava meistä noiden tuntemusten kautta. Myös vaaratilanteissa pelko on turhaa. Pääkoppa pitää pitää tuollaisissa tilanteissa kylmänä ja keksiä keino suojella itseään ja tarpeen tullen myös muita. Pelon voi muuttaa rohkeudeksi ja varmuudeksi melko helpostikkin. Voi toki pelätä samalla, mutta on osattava toimia juuri oikealla tavalla.


Ps. Anteeksi, jos tuli toistoa muiden kirjoittamista teksteistä.. En millään muista nyt heti ekalta lukemalta mitä muut vastasivat alkuviestiin
Arian
 
Viestit: 11
Liittynyt: 28 Loka 2011, 04:18

Re: Pelko on turhaa - vai onko??

ViestiKirjoittaja Jared » 12 Huhti 2012, 11:59

Pelko on turhaa, varovaisuus/huolellisuus sen tilalle.

Ja, jollei Jumala olisi armollinen ja rakastava, meistä
ei kukaan olisi elossa. Jos Jumala olisi julma, Paholaista
ei tarvittaisi.
Jared
 
Viestit: 318
Liittynyt: 09 Heinä 2010, 04:34
Paikkakunta: Oulu


Paluu Meditointi ja henkiset harjoitukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron