Hei te Rakkaat,
tuolla Eerikki-ketjussa tuli esiin vainajien läheisyys ja heitä koskevan tilanteen selvittäminen.
Vanha uskomushan on se, että jos ihminen kuolee yllättäen ja "asiat jäävät pahasti kesken", henki ei välttämättä oivalla kuolleensa,
vaan jää roikkumaan välitilaan elämän ja tuonpuoleisen välille. Sama koskee myös toisinaan niitä, jotka ovat eläessään olleet kovin kiintyneitä maalliseen materiaan, syömisiin ja juomisiin. He saattavat tavallaan jatkaa toimintaansa kuolemansa jälkeen pääsemättä irti näistä maallisista viihdykkeistä.
Näitä henkiä ja muutenkin "matkan varrelle jääneitä" sitten herkimmät ihmiset aistivat eri tilanteissa, jotkut pelkäävätkin heitä.
Suomalaiskansallinen(kin) sanontatapahan on myös se, että vainajasta ei saa puhua pahaa. Tämä tarkoittaa sitä, että vainaja on jonkin aikaa kuolemansa jälkeen herkässä tilassa, ja pahanpuhuminen tai muutenkin voimakkaan tunteenomaisesti kuolleeseen suhtautuminen hidastaa irtipääsyä ja vainajan siirtymistä Valoon. Tähän ajatukseen perustunee se joidenkin kansojen toimintatapa, että kuolleesta ei saa puhua eikä edes hänen nimeään mainita jälkikäteen. Asiaan liittyy tietysti erilaisia pelkoja siitä, että vainajat palaisivat ja veisivät jonkun elävän mennessään. Tästä syystä mm Suomessa on ollut tapana laittaa havuja portaiden eteen. - ai että nekö on sitä varten, että niihin pyyhitään kengistä lumi ja kura? Jep, kyllä vain, mutta alkuperäinen syy on ollut se, että jo haudoille laitetaan havuja, ja lisäksi rappujen eteen, että vainaja ei pääsisi takaisin kotiin. Kas, kun vainaja liikkuu paljain jaloin, se ei ole voinut tulla havujen yli kotiin, koska havut pistelevät paljaisiin jalkoihin. Elkääkä naureskelko siellä, tällaiset asiat ovat olleet vanhoille kansoille tärkeitä ja olennaisia toimintamuotoja peilinpeittämisineen, kellonpysäyttämisineen ja akkunanaukaisemisineen.
Henget, jotka eivät ole menneet sinne, minne kuuluvat, saattavat viedä energiaa eläviltä tai olla muutoin haitallisia. Puhumattakaan, että heidän pääsynsä Valoon on estynyt. Siispä asiaa kannattaa hoitaa. Yksinkertaisimpia tapoja on ilmoittaa heille, että heidät lähetetään täten Valoon, Kaikkein Korkeimmaksi Hyväksi, ja kiittää lopuksi. Asiasta on monia eri versioita ja jokainen voi luoda omia tapojaan sen mukaan kuin parhaaksi näkee ja tehokkaaksi huomaa. Jos tuntuu, että omat voimat eivät riitä, avuksi voi pyytää enkeleitä, arkkienkeleitä, Universumia, pappeja, kuka mitäkin oman elämänfilosofiansa näkökulmasta soveliasta edustajaa.
Esko Jalkasen Luonnonvoimat -yhdistys käsittelee monien muiden auttamistapojensa lisäksi myös vainajien matkaan saattelemista/auttamista. Mikäli heiltä on pyydetty apua ko asian suhteen ja saatu asiaan vastaus, auttajat ovat todennäköisesti jo käyttäneet omia ohjeitaan asiaan. Maanläheisillä vainajilla tarkoitettaneen tällöin henkilöitä, jotka ovat kuolleet väkivallan kautta ja siksi jääneet "lähistölle" odottamaan apua eteenpäin pääsyyn. Kuka tahansa voi hakeutua ko yhdistyksen kursseille, joita järjestetään useilla paikkakunnilla Suomessa, tai ryhtyä opiskelemaan toimintaa heidän oppikirjoistaan.
Siirtykööt täten kaikki vainajat täältä lähiseudulta turvallisesti Valoon, Kaikkein Korkeimmaksi Hyväksi, kiitos.