Jep, olet aivan oikeassa, Maya.
Hoitajan etiikkaanhan kuuluu mm. olla tekemättä diagnooseja.
Eikä pidä väkisin tuputtaa elämänohjeita kenellekään.
Tarkoitushan on, että kukin tekee itse elämäänsä koskevat valinnat ja vastaa niistä.
Kysymys "miksi en parane" on vain eräs niistä kysymyksistä, joita hoidettavat esittävät hoitajalle. Eivät kaikki, mutta osa heistä.
Toinen kysymys on "miksi minun aina käy näin" (=asiat menevät hoidettavan mielestä eri tavalla kuin hän haluaisi, ihmiskohtalot saattavat olla rankkoja ja riipaisevia).
Molempiin on löydettävissä vastaus/vastauksia, mutta ne eivät välttämättä tyydytä hoidettavaa.
Toisaalta, hoitajan on hyvä joskus selittää asioita hoidettavalle, sillä muutenhan hoidettava saattaa käydä hoidoissa "tuloksetta" pitkään,
vaihtaa tyytymättömänä hoitajaa, käydä usealla lääkärillä ilman että ratkaisua löytyy, syödä ehkä monetkin lääkkeet ja jättää edelleen ajattelematta itse asiaansa ja elämäänsä.
En tässäkään tarkoita, että hoitajan pitäisi töräyttää asiakkaalleen "hei kuule kyllä sun tarttis vähän katsoa peiliin" tai jotain muuta vastaavaa.
Mutta en sitäkään, että hoitaja hymyilee kuin Buddha eikä sano muuta kuin "tervetuloa ensi tiistaina uudelleen".
Kyllä, tarinoita on monenlaisia.
Kun niistä syntyy kysymyksiä, sujukoon jatkokin Kaikkein Korkeimmaksi Hyväksi.
Kyo dake wa...