Olen samoilla linjoilla Rosen kanssa.
Eettiset periaatteet ovat minulle tärkeitä sekä itse toimiessani että ollessani hoidettavana.
Hyvä hoitaja pysyy lestissään elikkä pidättäytyy tekemästä diagnooseja (ellei ole lääkäri),
ei lupaa paranemista eikä pelottele hoidettavaa.
Asioiden puntaroiminen tiedonhaluisen hoidettavan kanssa onkin haasteellinen tehtävä:
miten ohjata hoidettavaa kiitollisuuteen silloinkin kun tällä on yleisesti katsoen aika
kaamea elämä - ja miten osata tuoda esiin viitteet siitä, mikä vaikuttavat olevan painoarvoltaan
hyvinvointiin (tai oikeastaan huonosti voimiseen) eniten kohdistuvat asiat.
Kannustaminen on toisinaan vaikeaa, jos itse on jostain syystä enemmän tai vähemmän
vereslihalla. Etiikkaanhan kuuluukin pyrkiä silloin pidättäytymään hoitamisesta. No, sehän
onnistuu meikäläiseltä, jolla se ei ole palkallinen työ. Olen toisinaan tuuminut, mistä
ammattihoitajat ammentavat sen hyvän voimansa. Luultavasti juuri siitä, että nauttivat
itse hoitamistyöstä, kiittävät siitä ja saavat sitten sitäkin enemmän hyvää takaisin.
Yksinkertaisesti siis: rakkaus on vastaus.
"Coyote was there, but Coyote was asleep.
That Coyote was asleep
and that Coyote was dreaming.
When that Coyote dreams,
anything can happen.
I can tell you that. "