Kun itse annoin Reiki-hoitoa
Lähetetty: 11 Helmi 2011, 05:39
Olen etsinyt ketjua missä omista kokemuksista kerrottaisiin, mutta en ole löytänyt. Jos sellainen on niin tämän saa ylläpitäjät sinne siirtää ja poistaa tämän ketjun. Arvelen että sellainen on varmaan ollut vanhalla foorumilla ja että olette niitä omianne jo kerran kertoneet mutta me uudetkin lukisimme mielellämme niitä joten olisi hyvä jos viitsisitte kertoa ne vielä kerran.
Kälylläni oli 10-vuotias musta kissa jota hän ei ollut uskaltanut moneen vuoteen laskea ulos koska se oli niin vihainen että voi hyppiä ohikulkijoiden kimppuun. Jos vieraita tuli heille niin hän sulki sen aina toiseen huoneeseen siksi ajaksi koska se oli hyvin arvaamaton ja oli purrut ja raapinut vieraita sisälläkin. Kotiväkeä kohtaan se oli aivan kuin mikä kotikissa hyvänsä.
Tämä kissa ei myöskään ollut viiteen vuoteen suostunut syömään mitään muuta kuin oikein kallista eläinlääkärin kautta ostettua erikoisruokaa jota kälylläni ei oikeastaan ollut varaa ostaa. Ei tuoretta lihaa, ei kalaa ei mitään muuta kuin sitä.
Erään kerran päätin lähteä kälyni luo kylään oikein muutamiksi päiviksi koska asui lähes 400 km automatkan takana. Olin käynyt kaupassa ja ostanut mukaani lastin ruokatarvikkeita että voisin paikan päällä niistä tehdä päivällisiä meille kaikille.
Kun tulin taloon niin sanoin ettei kissaa tarvitse sulkea minnekään toiseen huoneeseen vaan ihan uteliaisuudesta kokeneena kissanomistajana haluaisin seurata sitä.
Koko ensimmäisen päivän ja illan kissa seurasi minua katseellaan kiinteästi koko ajan. Siitä oli vaikeaa nähdä mitä se minusta piti mutta jos katsoin sitä niin se tuijotti hyvin valppaana takaisin. Kimppuuni se ei kuitenkaan yrittänyt käydä. Sain yhtäkkiä päähäni idean että kunhan väki olisi häipynyt yöpuulle niin kokeilisin distansreikiä tähän kissaan.
Jätin sen huoneen oven auki missä minulle oli järjestetty vuode. Eteiseen jätettyjen valojen takia siihen oviaukkoon tuli sen verran valon kajoa että pystyisin näkemään kun kissa ilmaantuu paikalle. Kävin makaamaan vuoteeseen ja eikä minun kauaa tarvinnut odotella ennenkuin kissa ilmaantui ovelle. Nousin istumaan ja tein distansriimit. Välittämättä siitä toimisiko se tai ei aloin tietoisesti mielessäni lähettämään kissalle "ajatuspuhetta."
Kerroin että se oli kissa eikä kuningas, että sen pitäisi lopettaa terrorismipuuhat koska sen emäntä jo suunnitteli suruissaan sen lopettamista. Selostin miksi se ei enää saanut mennä ulos ja jopa senkin että sen tulisi syödä muutakin kuin sitä kallista erikoisruokaa. "Puheeni" aikana se siirtyi vähän kerrallaan lähemmäksi minua istahtaen aina välillä kunnes se oli vain 1½ metrin päässä edessäni istuen ja tuijottaen minua. En saanut minkäänlaista välähdystä aivoihini että se olisi ymmärtänyt mitä sanoin saatikka sitten vastannut. Viimeisenä lausahdin sille; "kuule minullapa onkin tuolla keittiön jääkaapissa sinulle tuoretta jauhelihaa ja haluan että maistat edes sitä."
Vaikka jopa hieman pelotti että se voisi hyökätä kinttuuni kiinni niin nousin ja menin sen ohi keittiöön. Kissa pyrähti perääni ja kun sytytin sinne valot niin ihmeekseni se alkoi hierautua jalkojani vasten häntä pystyssä kuin mikä lempeä kissa hyvänsä. Otin jääkaapista tuomani jauhelihapaketin ja siitä ison lihapullan verran ja laitoin kissalle lattialle. KISSA SÖI SEN ja selvästi pyysi lisää. Annoin vielä vähän lisää mutta en uskaltanut enempää antaa kun tiesin että sen vatsa oli nyt tottumaton sellaiseen. Uskaltauduin silittämäänkin sitä ja kehuin miten hieno kissa se nyt oli.
Aamulla oli kälyni todennut että kissa nukkui jalkojeni taipeessa sängyssäni. Kun sitten nousin aamukahville ja kissa hypähti syliini kysyi kälyni ihmeissään mitä olin yön aikana kissalle oikein tehnyt koska "tuota se ei koskaan muuten tekisi".
Nauroin että olen puhellut sen kanssa elämän syntyjä syviä ja että nyt se on luvannut syödä jauhelihaakin ja voisin vaikka heti näyttää että se on totta. Menin jääkaapille ja annoin kissalle jauhelihaa ja taas se söi sen emäntänsä suureksi ihmeeksi. Minulla oli hyvät välit kissan kanssa koko vierailuni ajan.
Soitin jonkun viikon parin kuluttua kotiin tultuani kälylleni ja kyllä, kissa söi nyt kaikenlaista ja oli selvästi ystävällisempi muutenkin kuin ennen. Jonkun kuukauden kuluttua hän jo uskalsi päästää sen uloskin. Eihän sitä Reikiä pitänyt noin käyttää ja se oli vain hetken mielijohde että päätin kokeilla sitä tuohon kissaan tuolla tavalla. Tuloksesta päätellen se ilmeisesti toimi koska ei kai tuo mitään sattumaa liene että muutos tuli juuri silloin, vai ?
Kälylläni oli 10-vuotias musta kissa jota hän ei ollut uskaltanut moneen vuoteen laskea ulos koska se oli niin vihainen että voi hyppiä ohikulkijoiden kimppuun. Jos vieraita tuli heille niin hän sulki sen aina toiseen huoneeseen siksi ajaksi koska se oli hyvin arvaamaton ja oli purrut ja raapinut vieraita sisälläkin. Kotiväkeä kohtaan se oli aivan kuin mikä kotikissa hyvänsä.
Tämä kissa ei myöskään ollut viiteen vuoteen suostunut syömään mitään muuta kuin oikein kallista eläinlääkärin kautta ostettua erikoisruokaa jota kälylläni ei oikeastaan ollut varaa ostaa. Ei tuoretta lihaa, ei kalaa ei mitään muuta kuin sitä.
Erään kerran päätin lähteä kälyni luo kylään oikein muutamiksi päiviksi koska asui lähes 400 km automatkan takana. Olin käynyt kaupassa ja ostanut mukaani lastin ruokatarvikkeita että voisin paikan päällä niistä tehdä päivällisiä meille kaikille.
Kun tulin taloon niin sanoin ettei kissaa tarvitse sulkea minnekään toiseen huoneeseen vaan ihan uteliaisuudesta kokeneena kissanomistajana haluaisin seurata sitä.
Koko ensimmäisen päivän ja illan kissa seurasi minua katseellaan kiinteästi koko ajan. Siitä oli vaikeaa nähdä mitä se minusta piti mutta jos katsoin sitä niin se tuijotti hyvin valppaana takaisin. Kimppuuni se ei kuitenkaan yrittänyt käydä. Sain yhtäkkiä päähäni idean että kunhan väki olisi häipynyt yöpuulle niin kokeilisin distansreikiä tähän kissaan.
Jätin sen huoneen oven auki missä minulle oli järjestetty vuode. Eteiseen jätettyjen valojen takia siihen oviaukkoon tuli sen verran valon kajoa että pystyisin näkemään kun kissa ilmaantuu paikalle. Kävin makaamaan vuoteeseen ja eikä minun kauaa tarvinnut odotella ennenkuin kissa ilmaantui ovelle. Nousin istumaan ja tein distansriimit. Välittämättä siitä toimisiko se tai ei aloin tietoisesti mielessäni lähettämään kissalle "ajatuspuhetta."
Kerroin että se oli kissa eikä kuningas, että sen pitäisi lopettaa terrorismipuuhat koska sen emäntä jo suunnitteli suruissaan sen lopettamista. Selostin miksi se ei enää saanut mennä ulos ja jopa senkin että sen tulisi syödä muutakin kuin sitä kallista erikoisruokaa. "Puheeni" aikana se siirtyi vähän kerrallaan lähemmäksi minua istahtaen aina välillä kunnes se oli vain 1½ metrin päässä edessäni istuen ja tuijottaen minua. En saanut minkäänlaista välähdystä aivoihini että se olisi ymmärtänyt mitä sanoin saatikka sitten vastannut. Viimeisenä lausahdin sille; "kuule minullapa onkin tuolla keittiön jääkaapissa sinulle tuoretta jauhelihaa ja haluan että maistat edes sitä."
Vaikka jopa hieman pelotti että se voisi hyökätä kinttuuni kiinni niin nousin ja menin sen ohi keittiöön. Kissa pyrähti perääni ja kun sytytin sinne valot niin ihmeekseni se alkoi hierautua jalkojani vasten häntä pystyssä kuin mikä lempeä kissa hyvänsä. Otin jääkaapista tuomani jauhelihapaketin ja siitä ison lihapullan verran ja laitoin kissalle lattialle. KISSA SÖI SEN ja selvästi pyysi lisää. Annoin vielä vähän lisää mutta en uskaltanut enempää antaa kun tiesin että sen vatsa oli nyt tottumaton sellaiseen. Uskaltauduin silittämäänkin sitä ja kehuin miten hieno kissa se nyt oli.
Aamulla oli kälyni todennut että kissa nukkui jalkojeni taipeessa sängyssäni. Kun sitten nousin aamukahville ja kissa hypähti syliini kysyi kälyni ihmeissään mitä olin yön aikana kissalle oikein tehnyt koska "tuota se ei koskaan muuten tekisi".
Nauroin että olen puhellut sen kanssa elämän syntyjä syviä ja että nyt se on luvannut syödä jauhelihaakin ja voisin vaikka heti näyttää että se on totta. Menin jääkaapille ja annoin kissalle jauhelihaa ja taas se söi sen emäntänsä suureksi ihmeeksi. Minulla oli hyvät välit kissan kanssa koko vierailuni ajan.
Soitin jonkun viikon parin kuluttua kotiin tultuani kälylleni ja kyllä, kissa söi nyt kaikenlaista ja oli selvästi ystävällisempi muutenkin kuin ennen. Jonkun kuukauden kuluttua hän jo uskalsi päästää sen uloskin. Eihän sitä Reikiä pitänyt noin käyttää ja se oli vain hetken mielijohde että päätin kokeilla sitä tuohon kissaan tuolla tavalla. Tuloksesta päätellen se ilmeisesti toimi koska ei kai tuo mitään sattumaa liene että muutos tuli juuri silloin, vai ?