Sivu 1/2

Henkinen yhteys hukassa

ViestiLähetetty: 21 Kesä 2010, 10:26
Kirjoittaja Emppu
Ilolla olen seurannut, kuinka reikikurssien jälkeen elämä on alkanut näyttää ja tuntua erilaiselta. Olemiseen on tullut tietynlaista syvyyttä, se on ikään kuin korkeampaa ja leveämpää. Sanoin sitä on vaikea kuvailla, mutta uskon, että monet teistä ymmärtävät mitä tarkoitan.

Joskus tuntemusten ja huomioiden kanssa on jopa vähän ihmeissään ja tuntuisi tärkeältä jakaa niitä jonkun kanssa. Olen kuitenkin huomannut nykyisin olevani täysin eri aaltopituudella hyvienkin ystävien kanssa. Olen huomannut, että keskustelumme jää omasta mielestäni hyvin pinnalliselle tasolle (vaikka ennen reikikursseja olisin ehkä itsekin kutsunut niitä syvällisiksi keskusteluiksi). Puhumme ikäänkuin saman asian eri kerroksista. Olen kokenut sen yllättävän turhauttavaksi. Vaikka kyse olisi ihan arkipäiväisistä asioista, eikä mistään henkimaailman hommista. Huolestuttavinta on se, että henkinen yhteys tuntuu olevan ihan poikki kotioloissa. Tuntuu raskaalta, kun ei ole mitään OIKEAA puhuttavaa.

Onko vastaavanlaisia kokemuksia?
Luotanko vaan siihen, että elämä kuljettaa ennenpitkää polulleni samanhenkisiä ihmisiä, vai voiko asialle itse tehdä jotain?

big>3luv Emppu

Re: Henkinen yhteys hukassa

ViestiLähetetty: 21 Kesä 2010, 15:25
Kirjoittaja Chevy
Tämä tapahtuu useimmille reikioppilaille, ennemmin tai myöhemmin.
Vanhat tuttavat ovat ihan eri aaltopituudella, toisinaan puolisokin.
Muutoksia on odotettavissa.
Joko puhut puutaheinää ja olet pihalla kuin lintulauta - tai sitten ryhdyt etsimään oman tasoistasi seuraa.
Muitahan ei voi muuttaa kuin itseään....
:mrgreen:
Mutta jos entiset kaverit kaikkoavat, uusia on luvassa.
Ellei muualta, niin ainakin täältä foorumilta.
>33>>
Jos tilaat niitä universumilta, saattavat tulla nopeammin kuin muuten.

Mitä pitemmälle henkisellä tiellä kulkee, sitä enemmän saattaa tulla muutoksia elämään.
Tai sitten ei.
Omat kaverini oli jo niin pitkälle valikoituja, että oikeastaan vain yhden kanssa tiet
erkanivat. Toiset olivat jo joko muuttuneet ennen minua tai muuttuivat kerallani.

Vaaleanpunaista valoa ystävyydelle ja koko elämälle!
>33>>

Re: Henkinen yhteys hukassa

ViestiLähetetty: 22 Kesä 2010, 22:16
Kirjoittaja Tomppi
Samanlaisia tuntemuksia myös itselläni, no ystäviä ei ole koskaan paljon ollutkaan,joten ei ne paljon ole nyt vähentyneetkään..
Työpaikalla pystyy ehkä hienovaraisesti välillä puhumaan vähän henkevämpiä,mutta äkkiä tulee hiljaista jos vähän syvemmille vesille menee, kuitenkin mielestäni aina kannattaa yrittää puhua henkevimmistäkin asioista, onneksi vanhemmiten tulee rohkeammaksi, tuputtaa ei kannata.

Onhan niitä tapahtumia nykyään,johon voisi mennä mukaan ja tavata kaltaisiaan, tietysti kiinni persoonasta itsestään onko mielenkiintoa moiseen aktiviteettiin, itse viihdyn mainiosti omassa seurassa, täällä maalla ei onneksi pääse helpolla tylsistymään. Niin, onneksi on tämä foorumi jonne voi välillä tulla vierailemaan, tunnelma täällä erittäin lämmin >33>>

Jos kirjoitetussa muodossa haluaa henkevyyttä,niin on mukava lueskella kanavointeja, välillä tulee itseäänkin innoittavia tekstejä vastaan.

itse koen tärkeäksi muistaa, että jokainen meistä on kuitenkin luojan luomia, puhuimmepa sitten henkeviä tai ei, kaikkia ei tarvitsee ymmärtää, mutta kunnioitus itsessään ihmisluomusta kohtaan on mielestäni tärkeää hu<g

Sen olen myös huomannut näin miespuolisena, ettei se elämänkumppanin löytyminen ainakaan helpotu henkisen tien kulkijalle, rima rupeaa olemaan suht korkealla :D

Jep, keskustelukumppanin puuttuessa, taidanpa jatkaa "universaalista opetusta kosmoksesta" kirjan parissa >33>>

Re: Henkinen yhteys hukassa

ViestiLähetetty: 23 Kesä 2010, 13:55
Kirjoittaja Emppu
Kiitos Chevy. Laitoin kehotuksestasi universumille tilausta hörhökavereista, eli eiköhän tämä itsensä kanssa ihmettely ala helpottamaan :) .

Tomppi kirjoitti:Sen olen myös huomannut näin miespuolisena, ettei se elämänkumppanin löytyminen ainakaan helpotu henkisen tien kulkijalle, rima rupeaa olemaan suht korkealla :D


Sanos muuta :lol: Tai sitten sitä huomaa, että jo löydetyn elämänkumppanin kanssa alkaa oikeastaan olla aika tylsää. Se joka iltainen telkkarin katsominen vaan ei enää anna mitään, ahdistaa niin että tekis mieli repiä sydän rinnasta, kun ei tiedä kuinka pitäisi toimia, ettei loppuelämä olisi pelkkää poliisisarjojen tuijottelua. Aika kauheeta :shock: oikeesti..

Luottavaisin mielin tässä olen kuitenkin, että kyllä se elämä varmaan kantaa sinne minne on tarkoituskin, kun ei turhia hätäile. Onhan tämä foorumi täällä, jonne voi tulla ihmettelemään maailman menoa aina kun siltä tuntuu. Ja kirjat on hyvä kaveri kans, niinkuin Tomppi sanoi :)
Ihanaa Juhannusta!! >33>>

big>3luv Emppu

Re: Henkinen yhteys hukassa

ViestiLähetetty: 23 Kesä 2010, 22:13
Kirjoittaja Arwen
Juu se rima on kohonnu kumppaniehdokkaasta myös näissä henkisemmissäkin asioissa kuin myös muissakin.
Minulla ei ole sitä tylsääkään kumppania, exä oli/on kaukana hömpästä, mutta kyllä hälle kelpas reikihoito aina :D .
Puuttuu muutenkin se irl "hömppäkaveri", vaikka pari hyvää ystävää onkin.
Kiitos foorumin kavereista ja tosiaan kirjoista! >33>>

Re: Henkinen yhteys hukassa

ViestiLähetetty: 23 Heinä 2010, 07:25
Kirjoittaja skye
Haa, mikä aihe big>3luv

Jännempi jännä, että osuin tätä lukemaan, mulla kun on samantapaisia tuntemuksia ollut kuin aloittajalla jo pitkän aikaa, enkä edes ole vielä reikikurssia käynyt, vasta sinne menossa...
Mie koen, että kun olen ollut ihmisten kanssa eri taajuuksilla, niin olen joutunut jotenkin "virittämään" itseni kiinnostumaan niistä asioista, joista hekin ovat kiinnostuneita, ehkä jollain tapaa näistä pilvilinnoistani laskeutumaan tälle "arkipäivän" tasolle (ainakin töissä). Ja sen olen huomannut myös, etteivät nämä ole mitään kahvipöytäkeskusteluja- hyvin moni leimaa äkkiä "hörhöksi" ja alkaa kartella...

Mie olen toisaalta ikäni "kärsinyt" tästä erilaisuuden tunteesta, mutta sille on kai syynsä, en usko että olen koskaan voinut olla ns. pinnallinen vaan aina on pitänyt kaivaa pintaa syvemmältä ja etsiä suurempia tarkoituksia. Ehkä järkyttävin esimerkki tästä "pinnallisuudesta" oli eräs työkaverini, kun olimme kahvitunnilla palailemassa takaisin työpaikalle ja vastaamme sattui tällainen "laitapuolen kulkija". Tämä kyseinen mies pyysi euroa ja tämä työkaverini tylysti tokaisi hänelle, että mee töihin... En ole koskaan voinut ymmärtää kyseisenlaista ihmisen arvostelua, sillä kukaanhan meistä ei koskaan voi tietää millaisista taustoista toinen ihminen on lähtöisin ja mitä hänen elämässään on tapahtunut, että on elämässään tietyssä tilanteessa. Kellään ei siis ole varaa tuomita, eikä pidä tuomita sen perusteella miltä toinen näyttää tmv.

Kummasti vaan niitä samanlaisista asioista kiinnostuneita ihmisiä tuntuu löytyvän, tällaiselle koko ikänsä erilaisena pidetyllekin :) Luulisinpa että aloittajankin kohdalla niitä alkaa putkahdella sieltä sun täältä kuin tarpeeseen >33>>

Re: Henkinen yhteys hukassa

ViestiLähetetty: 14 Loka 2010, 10:16
Kirjoittaja Karhunsydän
Itselläkin parin vuoden aikana kaveripiiri kaventunut lähes olemattomaan, syitä on monia, mutta uskoisin että tämän myötä se kasvaa big>3luv Toki tämänhetkiset kaverit voivat pitää vähän hörhönä jos alan näistä kertoilemaan, etäisesti olen ikäänkuin tökkinyt kepillä jäätä, vienyt keskustelun tälle alueelle nähdäkseni löytyykö merkkejä täystyrmäyksestä näiden asioiden suhteen. Itse olen aina ollut sosiaalista sorttia, mutta säästääkseni parin sivun mittaiselta selonteolta, totean vain että elämässäni on ollut vastoinkäymisiä ja vaikeuksia. Sosiaalinen elämä on jäänyt vähille, mutta ehkä hyvä niin, saa aikaa etsiä itseään.

Kumppaneista kun tuossa puhuitte, minulla on käynyt onni sen suhteen. En ole koskaan liiemmin seurustellut, enkä pitkiä aikoja. Nyt sitten kaiken muutoksen ja ahdistelun keskellä viime talvena, kaikki kävi kuin salama kirkkaalta taivaalta. Löysin niin suvaitsevaisen, kiltin, hellän ja ymmärtäväisen neidin vierelleni >>33>>
Juuri kun sitä vähiten odotin, ja kun sitä eniten tarvitsin. big>3luv

"Mie olen toisaalta ikäni "kärsinyt" tästä erilaisuuden tunteesta, mutta sille on kai syynsä, en usko että olen koskaan voinut olla ns. pinnallinen vaan aina on pitänyt kaivaa pintaa syvemmältä ja etsiä suurempia tarkoituksia."

Komppaan ylempää vahvasti.

Ajattelen, ehkä liikaakin, siis olen, ehkä. :D ;) hu<g

Re: Henkinen yhteys hukassa

ViestiLähetetty: 14 Loka 2010, 10:18
Kirjoittaja Karhunsydän
Hups, tuli viesti kahteen kertaan, foorumi on hitaana :roll: >>33>>

Re: Henkinen yhteys hukassa

ViestiLähetetty: 14 Loka 2010, 12:21
Kirjoittaja tiistai
-

Re: Henkinen yhteys hukassa

ViestiLähetetty: 14 Loka 2010, 19:20
Kirjoittaja mölli
Miksi ylipäätään henkisen tien kulkijan tarvitsisi elää kovinkaan paljon erilaisempaa elämää kuin aiemmin tai muutkaan elävät?

Toki jotkut asiat muuttuvat lähinnä siksi, ettei koe jotain asiaa tarpeelliseksi.

Näin olisi tapahtunut todennäköisesti joka tapauksessa.

Omalla kohdalla katson edelleen poliisisarjoja tai muita ohjelmia, silloin kun ehdin.

Syön edelleen silloin tällöin maksalaatikkoa.

Uusia tuttavuuksia on tullut ja toisia on muuttunut vähemmän aktiivisiksi, mutta myös todella vanhoja tuttavuuksia on tullut uudelleen aktiiviseksi.

Aika monelle olen kertonut esim. reiki kiinnostuksestani ja aika monelle en ole kertonut.

Yleensä on käynyt niin, etten ole edes ollut aloitteellinen kertoessani reiki kiinnostuksesta.

Minulla ei myöskään ole ollut mitään erityistä tarvetta puhua henkisistä asioista muiden kanssa.

Varmaankin osittain siksi, että ajattelen esimerkiksi vaikkapa hoitavan energian välityskyvyn, olevan kaikkien synnyin ominaisuuden, joka toisilla on käytössä ja toisilla ei.

Toiset käyttävät ominaisuutta tietoisesti ja toiset tiedostamattaan ja jotkut eivät halua moisesta kuulla puhuttavankaan.

Siksi en koe sen kummempaa erilaisuuden tuntuakaan.